Ennen Kritiikin Uutisten kesäkauden alkua kiinnitämme vielä hetkeksi huomion teemaan, joka ei vanhene aivan lähiaikoina: kevään koronakriisi toi muassaan digiloikan, johon osin kytkeytyy myös tekoälyn yhä laajeneva vaikutus yhteiskunnassa. Myös taiteen tekemiseen ja taidekritiikkiin tällä kehityksellä on syvälle käyviä vaikutuksia.
Aiheesta järjestettiin toissakeväänä Suomen Kansallisteatterissa kaksikin tapahtumaa, joissa Suomen arvostelijain liitto oli järjestäjänä mukana – kansainvälisenä vieraana kummassakin pitkän linjan yhdysvaltalainen kriitikko-journalisti ja taidekuraattori Ben Davis New Yorkista.
Kansallisteatterin Lavaklubin 8.4.2019 paneelikeskusteluun ”Tekoäly ja taidekritiikki” osallistui Davisin lisäksi pelikriitikko Aleksandr Manzos, taiteilija Tuomo Rainio, toimittaja Iida-Sofia Hirvonen sekä keskustelun moderoijana SARVin puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö. Davisin alustuksen ja Matti Tuomelan raportin tapahtumasta voi katsoa ja lukea täältä.
* * *
Lavaklubin keskustelua edelsi 7.4.2019 laajempi teköälyä käsittelevä tapahtuma Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. ”Hyvä, paha AI” -seminaarin toisella jaksolla pureuduttiin Davisin ja Säkön voimin aiheeseen ”What does it mean, and how does it feel, to experience art influenced by artificial intelligence”.
Voiko tekoäly aidosti luoda, vai tuottaako se aina vain keskimääräisyyteen perustuvia replikaatioita mestari Rembrandtista?
Mikä on se pieni ero, joka erottaa koneen tekemän taiteen ihmisen tekemästä? Onko sellaista eroa tulevaisuudessa? Mitä taide ylipäänsä tekee, ja kenelle?
Ben Davisin vastaus alustuksessaan kuuluu, että tekoälyllä voidaan nykyään synnyttää mielenkiintoisia teoksia, mutta inhimillinen (ammattikriitikko-)olento pitää tällaisia tuotteita todennäköisesti esteettisesti pinnallisina.
Tämä Suuren näyttämön keskustelu katsottavissa alla (aikaleima keskustelun alkuun).