Implementointi on häikäisevän hieno sana, joka saa maallikon tuntemaan itsensä tyhmäksi. Ehkä se on tarkoituskin.
Parhaillaan tulee implementoida eli soveltaa Suomen lainsäädäntöön EU:n tekijänoikeutta koskeva DSM-direktiivi, joka koskee kaikkia luovan työn tekijöitä pelialasta, kirjailijoista ja muusikoista lähtien vaikkapa koreografeihin ja sarjakuvapiirtäjiin asti.
Direktiivi ja siihen perustuva Suomen uusi tekijänoikeuslaki ovat siis merkittävä asia, jossa on kysymys suuren ihmisjoukon toimeentulosta ja kokonaisuudessaan isoista rahoista. Tekijänoikeuden alaiset rahavirrat Suomessa ovat 8,5 miljardia euroa, josta toki suurin osa eli lähes 8 miljardia kertyy ohjelmisto- ja pelialalta. Kustannus-, radio ja tv- sekä elokuva-alalla liikkuu kullakin noin 200 miljoonaa tekijänoikeuseuroa. Kansantaloudelle ala merkitsee yli 4 % ja luku on kasvussa.
Implementoinnista on tehty esitys Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiestyönä. Tulos on yli 200 sivua ykkösen rivivälille tungettua vaikeaselkoista lakitekstiä. En edes teeskentele ymmärtäväni tästä muuta kuin kielivirheet: ”Siltä osin kuin kustannussopimuksia koskevia tahdonvaltaisia säännöksiä ei poistettaisi siksi, että olisivat päällekkäisiä ehdotettujen pakottavien säännösten kanssa, ne päivitettäisiin vastaamaan tämän päivän kustannustoimintaa. Ehdotus tukisi näin ollen kirjailijoiden asema kustannusalan digitaalisessa murroksessa.”
Tekijäjärjestöt ovat lausuneet yksiselitteisen ja -tuumaisen tyrmäyksen OKM:n ehdotukselle.
Onneksi meillä on tekijäjärjestöt ja niissä ymmärtäviä ja osaavia työntekijöitä, jopa juristeja, jotka jaksavat perata 200 sivun rivit ja etenkin niiden välit.
Tekijäjärjestöt ovat lausuneet yksiselitteisen ja -tuumaisen tyrmäyksen OKM:n ehdotukselle. Lausumat ymmärrän, sillä niissä on selvää kieltä: vastustamme, virheellistä, väärin tulkittua, puutteellista, haitallista, kelvotonta, vesitetty, heikentää tekijän asemaa. Tekijäjärjestöt vaativat, että lakiesitys palautetaan kokonaan uudelleen valmisteltavaksi ja ihmettelevät, miksi juuri Suomessa OKM:n virkamiehet ehdottavat EU-direktiivin suhteen huononnuksia ja tekijöiden aseman heikennyksiä.
Tätä sopii todellakin ihmetellä. Demokraattinen, pohjoismainen Suomi ja sen edistyksellinen, sosialidemokraattisen pääministerin johtama hallitus tahtoo antaa EU-direktiiviä huonomman lain! Vai ainoastaanko keskustalaisen kulttuuriministerin johtama ministeriö haluaa nylkeä ihmisiä, jotka luovat jotain uutta ja sillä tavoin ansaitsevat tekijänoikeuden?
Keskustalaisen kulttuuriministerin johtama ministeriö haluaa nylkeä ihmisiä, jotka luovat jotain uutta?
Kirjallista aluetta edustava tekijänoikeusjärjestö Sanasto lausuu näin:
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan tehtäväksi tekijänoikeuteen laajoja rajoituksia, jotka heikentävät tekijöiden mahdollisuuksia päättää teostensa käyttämisestä ja näin mahdollisuuksia elää luovalla työllään. […] Kotimainen tekijänoikeuslain muutosesitys on kuitenkin tekijöiden kannalta hämmentävän heikko. Tekijäfoorumi, jossa Sanaston jäsenjärjestöt ovat aktiivisesti mukana, katsoo, että Suomen tekijänoikeuslakiin kaavaillut muutokset eivät vastaa direktiivin tarkoitusta tekijöiden aseman parantamisesta. Sen mukaan tekijät ja taiteilijat olisivat jatkossakin heikossa neuvotteluasemassa korvauksista sopiessaan ja sopimuksia tehdessään. Joiltain osin esitetyt muutokset jopa heikentäisivät nykyisiä käytäntöjä ja sitä kautta luovan alan tekijöiden ja taiteilijoiden asemaa.
Suomen Kirjailijaliitto ilmoittaa olevansa huolissaan lainvalmistelun tasosta ja jyrähtää:
Tekijänoikeusdirektiivi (DSM-direktiivi) edellyttää merkittäviä parannuksia kirjailijoiden ja muiden tekijöiden asemaan. Katsomme, että virkamiesvalmistelussa kirjoitetun hallituksen esitysluonnoksen vaikutus olisi päinvastainen. Se aiheuttaisi suurta ja peruuttamatonta haittaa kotimaisille tekijöille ja suomalaiselle, pohjoismaiseen traditioon pohjautuvalle tekijänoikeusjärjestelmälle.
Hallituksen esitysluonnoksessa direktiivin vaatimukset tekijöiden aseman parantamisesta on vesitetty kaikin keinoin, kun taas tekijänoikeuden rajoitukset viedään selvästi pidemmälle kuin direktiivi edellyttää tai edes mahdollistaa.
Asian merkitystä kirjailijoille ja muille kotimaisille tekijöille sekä koko suomalaiselle yhteiskunnalle ei voi korostaa tarpeeksi. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat vuosikymmeniksi eteenpäin. Pohjimmiltaan kyse on siitä, mikä arvo suomalaiselle taiteelle ja kulttuurille annetaan.
Oma sakea soppansa oli näiden lausumien antaminen. Kun määräaika päättyi, OKM:ssa herättiin valvomaan suurten jakelijajärjestöjen etuja ja pidennettiin määräaikaa muutamalla päivällä, jotta Google, Facebook ja Elinkeinoelämän keskusliitto (toivottavasti eivät sentään kehotettuina) ennättäisivät puolustamaan oikeuksiaan.
Tekijäjärjestöt havaitsivat suhmuroinnin, ja yksityiset henkilöt ryhtyivät käyttämään lisäaikaa lähettääkseen omia kriittisiä lausumiaan.
Vaan mitä tapahtui? Sivu sulkeutui, lausuntojen takaraja muuttui varhaisemmaksi ja kriittiset lausunnot katosivat sivustolta. Syyksi väitettiin teknistä virhettä.
Siteeraan kirjailija Juha-Pekka Koskista, joka on ollut tiiviisti mukana prosessissa: ”Lyhyt yhteenveto on, että alkaa hiljalleen vituttaa kaikki.”
Anneli Kanto on kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, lastenkirjoja ja historiallisia romaaneja, joista viimeisin, Rottien pyhimys, ilmestyi keväällä 2021.
Kuva: Marek Sabogal
