Muistan kuinka ystävieni kodeissa yleistyi 2000-luvun alkupuolella uudenlainen järjestys mitä tuli kirjoihin ja niiden jaotteluun. Asuntojen suurten tai pienempien kirjahyllykokonaisuuksien lajittelu tapahtui yllättäen värin mukaan. Tapa oli kai tullut mainoskuvastoista tai aikakauslehtien kautta.

Punaiset kirjarivit keltaisten jälkeen, mustat keittiöön johtavan huonevälin seinällä; melkein kuin johdattaisivat kahvin ääreen. Vaaleita ja haaleita kirjoja makuuhuoneessa merkkeinä tasaantuneesta sukupuolielämästä ja keskiluokkaistumisesta.

En tosin itsekään järjestänyt kirjojani titteleiden tai kirjailijanimien perusteella. Jyrki Pöysän folkloristinen tutkimus Jätkän synty löytyi Tamminiemen pesänjakajien vierestä. G.I. Gurdijeffin esoteeriset sekoilut sijoittuivat neuvostoliittolaisen taloustieteen keskelle. Kun satunnainen vierailija kyseli minulta kirjojen järjestämisen logiikkaa, en osannut selittää sitä. Se oli minulle luonteenomaista ja intuitiivista. Se noudatti oman lukemishistoriani sisäisiä viitteitä.

Vaaleita ja haaleita kirjoja makuuhuoneessa merkkeinä tasaantuneesta sukupuolielämästä ja keskiluokkaistumisesta.

• • •

Saksanjuutalainen filosofi Ernst Cassirer löysi samanlaisen sisäisen kirjastonrakentamisen tavan vieraillessaan Aby Warburgin kokoelmakirjastossa vuonna 1922. ”En voi koskaan palata tänne, tai eksyn ikuisiksi ajoiksi tähän labyrinttiin”, mumisi keski-ikäinen filosofi hämillään.

Kirjaston kerääjä oli järjestellyt kirjat hyvän naapuruuden periaatteella. Kirjat oli jaoteltu neljään osastoon, jotka vastasivat neljää filosofista peruskäsitettä, Suuntautuminen, Kuva, Sana ja Toiminta.

Pohdittuaan erikoista jaottelua Cassirerin pään päällä syttyi kuvainnollinen hehkulamppu. Suuntautuminen-osaston alle Warburg oli järjestänyt kirjastossaan teoksia taikauskosta, magiasta, uskonnoista ja tieteistä – eli asioista, jotka täyttävät ihmisen tarpeen suuntautua omassa ajattelussaan.

Filosofi Cassirer riemastui. Hän näki muissa Warburgin järjestelmän osastoissa Kuva, Sana ja Toiminta keinoja ja muotoja, joilla tämä suuntautuminen voidaan saavuttaa ja tehdä pysyväksi. Kuvan alle oli järjestetty teoksia ornamenteista, grafiikasta ja maalaustaiteesta. Sanan alla taas oli loitsuja, rukouksia ja kaunokirjallisuutta. Toimintaan taas koostui kirjoja, jotka tarkastelevat itse ihmiskehoa symbolisen muodostumisen välineenä, eli teatteria, tanssia ja erotiikkaa.

Cassirer näki hämmentävässä kokonaisuudessa oman filosofiansa perusteeman, jota hallitsee samanlainen hyvän naapuruuden käsite kuin kirjastoakin. Kirjat muodostivat ikään kuin lukupareja ollessaan vastakkain tai vierekkäin.

Rakenne oli rakenteeton, mutta siinä toimi piilotettu anarkistinen logiikka, jossa yhteydet muodostuivat joka kirjan kohdalla uudelleen. Kirjojen sumea järjestys alkoi luoda omaa rakennettaan.

Cassirer näki hämmentävässä kokonaisuudessa oman filosofiansa perusteeman.

Kun luin tästä Cassirerin oivalluksesta, olin samanlaisessa euforiassa kuin hän Warburgin kirjastossa. Joku oli vihdoin nähnyt maailman samoin tavoin kuin minä. Joku muukin halusi kumota väkivaltaisen erottelun sekä lokeroinnin ja rakentaa maailmankatsomuksensa intuitiivisten, jatkuvavaikutteisten yhteyksien varaan.

Kirjat keskustelivat keskenään omalla sijoittumisellaan. Ei genrejä, oppialoja tai kiinteästi rajattuja kulttuuripiirejä, vaan täysin vapaa vyöhyke, joka rohkaisee kirjastoa tutkailevaa muodostamaan itsenäisiä yhteyksiä.

• • •

Silloin tällöin joku vieraistani kysyy minulta, olenko lukenut kaikki nämä kirjat, jotka pienen talon kokoisessa kirjastossani on. Kysymys hämmästyttää minua joka ainoa kerta. Ei siksi, ettenkö itsekin olisi kiinnostunut joskus miettimään, mikä mahtaa olla prosenttimäärä lukemistani kirjoista.

Ehkä siksi minun onkin vaikea luopua kirjoista. Tuntuu, että jokin yhteys katoaa, jos teos puuttuu hyllystä. Jokin muisto lukemisesta, ehkä lukemisen ulkopuoleltakin, häviää.

Pikemminkin ne muodostavat erilaisten polkujen verkoston, erinäisten yhteyksien välisen mosaiikkisen kokoelman, jossa näkyy käyttäjänsä ajatteluhistoria. Kaikki ne kummalliset yhteydet kirjojen välillä polkevat ajattelukarttaan uutta metsäpolkua, joka on ikään kuin oma taideteoksensa.

Anarkistinen vapaus, joka muodostaa luonnollisimman järjestyksen.

Ville Hytönen on Virossa asuva kirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja sekä Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Hänen tuoreimmat teoksensa ovat romaani Johannes-Andreas (Like 2022), lastenkirja Ötökkämaan ihmeet (Tammi 2022) sekä esseekokoelma Grand Tour (Tuuma 2022).

Kuva: Jyri Pitkänen