Eteläisen Sipoon idyllisessä merimaisemassa alle 30 kilometrin päässä Helsingin keskustasta sijaitsee Gumbostrand Konst & Form -taidekeskus, jonka John Hartwall perusti vuonna 2012 entiseen K. Hartwallin tehdasrakennukseen. Taidegallerian kesänäyttely rakentuu taiteilija-ohjaaja Marita Liulian maalauksista ja muotoilija-taiteilija Markku Pirin lasitöistä.

Marita Liulia, The Seed, akryyli, laava ja metallipigmentit kankaalle, 2023. Kuva: Martti-Tapio Kuuskoski

Molemmilla on taiteellista uraa takanaan jo yli 40 vuotta eikä luomisvoima ole iän myötä ainakaan ehtymässä, päinvastoin. Marita Liulia aloitti teatterissa ja kuvataiteissa ja Markku Piri Marimekossa, viimeisenä yrityksen perustajan Armi Ratian valitsemana suunnittelijana. Molempien taidetta on vuosien varrella huomioitu lukuisilla merkittävillä kotimaisilla ja kansainvälisillä palkinnoilla.

Keski-Pohjanmaalla Perhon kunnassa 1950-luvulla syntyneen Marita Liulian ura on hengästyttävän monialainen. Siihen ovat kuuluneet muun muassa maalaukset, valokuvat, lyhytelokuvat, teatteri- ja tanssiesitykset, multimediateokset, kuunnelmat ja kirjat. Liulia on interaktiivisen mediataiteen uranuurtajia. Liulia työskenteli myös toimittajana ja valokuvaajana mm. Kairossa ja Bangkokissa. Hän oli viime vuosikymmenellä Aalto-yliopiston Artist in Residence -ohjelman ensimmäinen taiteilija.

Kaikkiaan Liulian teoksia on ollut esillä yli 50 maassa.

Marita Liulia. Kuva: Timo Saari

Tuotteliaalla taiteilijalla on tänä kesänä samanaikaisesti näyttelyt neljällä paikkakunnalla ja näyttelyiden nimet ovat myös sisällöstä kertovia – Gumbostrandin ”Traveloquen” lisäksi ”Nature Forte” Laukon kartanossa Vesilahdella ja ”Marine” Vanhassa Kappalaisentalossa Porvoossa sekä Vetelin taidekartanossa Perhoon liittyvien valokuvien näyttely. Näyttelyjen maalaukset on kaikki tehty kahden viime vuoden aikana. Kaikkiaan Liulian teoksia on ollut esillä yli 50 maassa.

Markku Piri on myös viiskytlukulaisia ja syntyisin Kauhavalta, nuoruudenkoti oli Ruovedellä ja vuosikymmen meni Manhattanilla. Piri aloitti taiteellisen uransa monipuolisena tekstiili- ja miesten paitojen suunnittelijana, lavastajana ja puvustajana (Kaija Saariahon ”Maa”, 1991) ja tapahtumasuunnittelijana (mm. yleisurheilun MM2005, EM94 ja kulttuuripääkaupunki 2000). 2000-luvulla Piri saneerasi Huittisten suuren pappilan ja pyöritti kulttuurikeskusta näyttävin taiteilijavierailuin.

Tämän ohessa hän on vuodesta 1998 lähtien uppoutunut lasin mahdollisuuksiin ja salaisuuksiin alan parhaiden kanssa niin Suomessa kuin Venetsian Muranossa. Suomen juhlavuoden 2017 tärkein kulttuuritapahtuma Italiassa oli Pirin kutsunäyttely kolmessa merkkimuseossa (Rooma, Firenze ja Murano). Gumbostrandin Heijastuksia-näyttely esittelee Markku Pirin lasiteoksista Lasismi-osuuskunnan Kaappo Lähdesmäen ja Kimmo Reinikan kanssa 2023 toteutettuja töitä ja avainteoksia vuodelta 2017, joita syntyi sekä Suomessa että Muranossa.

Markku Piri. Taustalla yksityiskohta lasimaalauksesta ”Kaipuu”, 2009. Kuva: Heikki Tuuli

Tiedämme toistemme tavasta käyttää värejä, ja viljelen joissakin lasiteoksissani hillitysti myös Maritan käyttämää lehtikultaa.

Gumbostrand Konst & Form ei osunut kummallekaan sattumalta näyttelypaikaksi. Liulialle tämä on jo kolmas kerta, ja Pirillekin paikka oli tullut tutuksi.

”Useat taiteilijaystäväni ovat vuosien aikana kommentoineet, että työni sopisivat Konst & Formiin. Kävin muutama vuosi sitten tutustumassa paikkaan, ja pidin kovasti – valoisista ja joustavista tiloista yhdistyneenä tasokkaisiin palveluihin”, Piri kertoo.

”Kun sitten Konst & Formin Charlotta Björkendahl ehdotti kesänäyttelyä ja niin, että toinen taiteilija olisi Marita Liulia, olin heti valmis lähtemään mukaan. Vaikkemme samoissa näyttelyissä ole olleetkaan, kumpikin tiedämme toistemme tavasta käyttää värejä, ja viljelen joissakin lasiteoksissani hillitysti myös Maritan käyttämää lehtikultaa”, taustoittaa Piri osallistumistaan.

Liulian ja Pirin mielestä Gumbostrandiin on taiteilijan turvallista tulla, sillä Konst & Formilla on vahvasti kuratoitu profiili näyttelyissään. Galleria ripustaa näyttelyt ilman vierailevien taiteilijoiden työpanosta, talolla on hyvä tiimi ja selkeä, luova näkemys.

Liulian taiteilijanuraan on ollut ratkaiseva vaikutus sairastumisella, sen selättämisellä ja lujalla päättäväisyydellä.

”Sairastuin kaksivuotiaana nivelreumaan, joka diagnosoitiin virheellisesti tuberkuloosiksi ja sellaisena sitä hoidettiin seitsemän vuotta ja varsinainen sairauteni vain paheni. Lukuisten leikkausten ja kävelemään opettelujen, ja myös viimein oikean hoidon ansiosta, vaivat alkoivat hellittää, mutta nivelreuma on edelleen joka hetki läsnä elämässäni. Mutta, päätin jo teini-iässä, että jos jään henkiin, toteutan kaikki unelmani, ja niin olen elämääni vahvasti elänyt, olen tehnyt sitä mitä olen halunnut”, tiivistää Liulia oman elämänasenteensa.

Maailma on värejä. Valitsin värit, visuaalisen ilmaisun ja taiteet selvitäkseni hengissä.

Markku Piri puolestaan kuvaa omaa elämänfilosofiaansa seuraavasti:

”Opin jo nuorena elämän yllätyksellisyydestä, ettei mikään ole itsestään selvää. Taiteilijan kutsumus vahvistui, ja uran aikana menestyksen rinnalla kulkeva kitka ja elämän vastoinkäymisetkin ovat vain kirittäneet.”

Markku Piri, Aikavyöhykkeet, veistokset, muottiin suupuhallettu, hiottu lasi, harjattu messinki, 2017, Matteo Tagliapietra, Murano. Kuva: Martti-Tapio Kuuskoski

Oman äänen, oman vahvan identiteetin löytyminen ja sen näkyminen luomistyössä on keskeinen osa molempien taiteilijuutta, jonka oleellinen osa on myös värien voimakas käyttö.

”Maailma on värejä. Valitsin värit, visuaalisen ilmaisun ja taiteet selvitäkseni hengissä, ja jokin elämän ilosta, mysteeristä ja yllätyksellisyydestä on aina ollut läsnä töissäni”, Piri kuvailee.

”Lasin mahdollisuuksia oman ilmaisuni materiaalina olen taitavien puhaltajien kanssa tutkinut neljännesvuosisadan. Italian näyttelykiertue ja sen valmistelu johdatti uudestaan renessanssin maailmaan, jotakin siitä on varissut mukaan.”

”Mitä enemmän opin lasista sitä kiehtovammaksi ilmaisu tämän materiaalin kautta käy, ja olen ikuinen kauneuden etsijä. Värit ja niiden läsnäolo kolmiulotteisesti, valon ja värien yhteispeli, lasin paino ja ’painottomuus’, lasin himmeydet, kuultavuudet ja tekstuurit; lasiteokset ’olioina’, jotka ovat läsnä ja ottavat paikkansa”, hehkuttaa Piri.

Käytän paljon metallivärejä, sillä ne heijastavat valoa niin että eri vuorokaudenaikoina ja eri valossa teos näyttää erilaiselta.

Marita Liulia, The Zest, akryyli ja metallipigmentit kankaalle, 2023. Kuva: Martti-Tapio Kuuskoski

Liulialta on usein kysytty, miksi hän tekee taidetta.

”Olen vastannut: koska kukaan muu ei voi tehdä tätä niin kuin minä”, Liulia painottaa.

”Olen matkustanut yli 70 maassa ja matkojen vaikutus näkyy maalausteni väreissä ja muodoissa. En maalaa teossarjoja vaan yleensä samasta teemasta syntyy vain pari teosta, sitten vaihdan värit, teema tai tunnelma vaihtuu. Eri kokoiset teokset syntyvät samanaikaisesti, ja koska maalauksissani on useita värikerrostumia, ne saattavat muuttaa matkalla muotoaan monia kertoja. Maalaus on seikkailu, lähden Aasiaan, mutta löydänkin itseni Niilin rannasta varhaisena aamuna tai intialaisen temppelin raunioilta”, Liulia kertoo.

”Maalaukseni ovat abstraktin ja maiseman välimaastossa ja käytän paljon metallivärejä, sillä ne heijastavat valoa niin että eri vuorokaudenaikoina ja eri valossa teos näyttää erilaiselta. Tämän taian voin toteuttaa ainoastaan maalaamalla”, taiteilija korostaa.

Kirjoittaja on helsinkiläinen journalisti ja viestintäalan yrittäjä.

Marita Liulia ja Markku Piri Gumbostrand Konst & Formin kesänäyttelyssä Sipoossa 27.8.2023 asti.