Immersoivat äänimaisemavideot ja hypnoottinen ASMR ovat digitaaliajan vastine kädellisten laumassa tapahtuvalle sukimiselle.

Hylätty kasvihuone, jonka keskellä on nymfin patsaalla varustettu suihkukaivo. Tuuli vinkuu metallikehikossa ja lehdet rahisevat kivilaatoilla. Jostain kuuluu tuskin havaittavaa rapinaa, kuin kuvan ulkopuolella puuhailisi joku. Videon edetessä istutuspöydälle hyppää aika ajoin kissa, jonka kehräys leviää äänimaiseman etualalle. Kaiken taustalla leijailee musiikkia: digitaaliorkesterin aaltoilua, surumielisiä jousisooloja ja naisäänen sanatonta laulua, jossa on keskiaikainen sävy.

Kommenttiketjussa YouTuben käyttäjät avautuvat siitä, miten paljon kyseinen video on auttanut heitä. Siihen on voinut upottaa ajatusten taustakohinan tai täyttää sillä häiritsevän hiljaisuuden. Joillekin se on vain täydellinen tausta dekkarin lukemiselle, toisille uskollinen seuralainen vaikeina vuosina, turvapaikka, joka merkitsee ”enemmän kuin voin edes kuvailla”.

• • •

Keväällä 2019 The New Yorker ilmaisi huolensa opiskelun taustalle tarkoitetuista musiikeista, joiden roolina on olla mahdollisimman vähän häiriöksi ja valaa kuulijaan eleetöntä leppoisuutta, ”chill”.

Kolumni pohti, miten taide yhä uudelleen väännetään tuottavuuden työkaluksi: ”chillaavan” musiikin tarkoituksena on auttaa (pätkätyöputkessa uupuvia nuoria aikuisia) keskittymään työntekoon ja sitten palautumaan siitä mahdollisimman tehokkaasti.

Taide yhä uudelleen väännetään tuottavuuden työkaluksi.

Mekaanista taustamusiikkia, aina takavuosien hissi-muzakista YouTubessa tauotta soivaan ”lofi hip hop radioon”, ei ole tarkoitettu koettavaksi tietoisesti. Kaikki hienovarainen, muotoa vailla oleva äänipinta ei tietenkään ole tätä. Luova äänisuunnittelu voi päinvastoin kutsua syväkuunteluun – siihen elektronisen musiikin alagenre ambient perustuu.

Viimeisen viiden vuoden aikana on hahmottunut ambientin lajityypistä erillinen ilmiö, joka tapahtuu verkossa: YouTuben äänimaisemavideot, jotka on varustettu tunnelmallisilla taustakuvilla. ”Ambience”-hakusanalla löytyvistä videoista kaikkein suosituimmat eivät käytännössä eroa jo kasettiaikakaudella levinneistä meditaatiomusiikeista, jotka sisältävät elektronista äänimassaa tai luonnonääniä. Se mikä äänimaisemavideoista tekee kiinnostavia on immersiivisyys. Ambient Worlds -kanava, jolla on runsas miljoona tilaajaa, kertoo tarjoilevansa ”immersiota suosittujen fiktiivisten maailmoiden tunnelmiin.” Erään toisen kanavan slogan kuuluu ”Choose your own reality”.

Pandemia-ajan klaustrofobisuus epäilemättä lisäsi tarvetta kuulokkeista nautittavalle ääni-immersiolle, jonka avulla pystyi siirtämään itsensä solisevan puron äärelle, keijukylään tai nostalgisesti klonksuvaan junaan. Rentouttavan lisäksi yleisin avainsana on kotoisa, ”cozy”. YouTuben hakutuloksiin aukeaa järvenrantamökkejä ja puumajoja – erilaisia idealisoituja, fantastisia koteja.

Eskapistiselle upottautumiselle on valtavat markkinat tämän päivän maailmassa.

Eskapistiselle upottautumiselle on valtavat markkinat tämän päivän maailmassa, jossa lamauttavasta ahdistuksesta on tullut monelle jokapäiväinen olotila. Perinteisesti todellisuuspako on perustunut tarinoiden voimaan. Digitaalisen ajan immersio on sen sijaan loputtomiin skaalautuvaa. Suoratoistopalvelut ja elokuvasaagat nojaavat laajennettaviin tarinaversumeihin, joihin voi astua sisään vapaasti eri kohdista (toki jo Raivoisa Roland -renessanssieepos jatko-osineen operoi tällä logiikalla). Star Warsin kaltainen jättifranchise tai Harry Potterin taikamaailma fanifiktiojatkeineen ovat tutun turvalliseksi muodostuneita vaihtoehtotodellisuuksia. YouTube-kanava toisensa jälkeen tarjoaa auraalisia oviaukkoja Star Warsin planeetoille, Tolkienin Keskimaahan tai C.S. Lewisin Narniaan.

• • •

Aina immersoitumiseen ei välttämättä tarvita koherenttia mielikuvitusmaailmaa, pelkkä estetiikka riittää. Valtaosa ambience-videoista tarjoaa tietyn fantasiamaailman sijaan jotakin yleispätevämpää, laatusanoina esimerkiksi mystinen, viktoriaaninen, kyberpunk…

Muotilehti The Vogue mietti keväällä 2021 miten sana estetiikka on 2020-luvulle tultaessa siirtynyt taiteenteoreettisesta käsitteestä tarkoittamaan identiteettien kategorioita. Siinä missä tyyli on mieltymyksiin perustuvaa, melko proosallista toimintaa, estetiikka on kokonainen maailma, johon voi heittäytyä. The Vogue löytää määritelmän: ”The stylistically consistent multimodal manifestation of an imagined lifeworld” eli tyylillisesti yhtenäinen, monessa muodossa ilmenevä kuvitteellinen eletty maailma. ”Imagined lifeworld” on loistava määre myös immersiivisille äänimaisemille.

Elämäntapaestetiikat syntyivät niin sanotun Z-sukupolven keskuudessa ja levisivät viimeistään korona-ajan jälkeen myös hieman vanhemmille Pinterestin ja Instagramin välityksellä. Suosituimmat niistä rakentuvat eskapismille: Dark Academia, fairycore, royalty aesthetic. Tulin tietoiseksi näistä nimilapuista, kun Spotify alkoi ehdottaa tietyille estetiikoille räätälöityjä soittolistoja. Myös YouTuben ambience-valikoimasta löytyy eri estetiikoille tähdätyt videonsa.

Estetiikat eivät koostu narratiiveista tai ideologioista, vaan pelkistä mielikuvista. Ne ovat kasvoaukoilla varustettuja vaneriseiniä, joihin voi asettautua. Tekoälypohjaisilla kuvankäsittelysovelluksilla omat kasvonpiirteensä voi siirtää haluamaansa ympäristöön ja luoda itsestään haltian, supersankarin tai Mucha-tyylisen art nouveau -kaunottaren. Kuvaavasti joissain sovelluksissa tarjotaan pohjaksi myös elämäntapaestetiikkoja: itsensä voi siirtää virtuaalisesti vaikkapa täydelliseen cottagecore-maailmaan, jossa pellavahelmat hulmuavat unikkopellossa. Monien estetiikkojen taustakulissit, kuten Dark Academian uusgoottilaiset kirjastosalit tai cottagecoren turmeltumaton luontoidylli ovat sellaisia, joita aniharva löytää arkiympäristöstään.

Ilmiötä on kritisoitu elitismistä, eurosentrisyydestä sekä masennuksen glorifioimisesta.

Ylevä- ja tummasävyisen Dark Academian harrastajat ovat Tylypahkan velhokoulussa varttunutta sukupolvea. Ydinmielikuva on öisessä kirjastossa kuolemaa käsitteleviä runoja klassisen pianomusiikin säestyksellä lukeva älykkö (Dark Academia suhtautuu kirjallisuuteen trendikkäänä retrona). Ilmiötä on kritisoitu elitismistä, eurosentrisyydestä sekä masennuksen glorifioimisesta, mutta hivenen ylimielinen makaaberius on kuulunut teini-ikään siitä alkaen kun nuoriso kulttuurisena ilmiönä syntyi. Dark Academia -estetiikkaan identifioituva Potter-fani on 1990-luvun gootin nykyversio, jolle Tylypahka on tärkein mentaalinen turvapaikka.

• • •

Kun sain lapsen keväällä 2021, tukahduttavan kuuma vauvakesä toi eteeni Spotifyn luonnonäänisoittolistat. Aaltojen kohina oli käypä nukutuksen apuväline, ja itse toivuin univajeesta YouTube-videoilla, joilla sade ropisi ja takkatuli rätisi. Ne alkoivat kuitenkin pian tympäistä, ja etsiydyin fantastisempien äänimaisemien pariin. Varmaan jotenkin tätä kautta päädyin ASMR:n äärelle.

Lyhenne ASMR tulee englannin sanoista autonomous sensory meridian response. Ilmiöllä ei ole tieteellisesti vahvistettua pohjaa, vaan käsite syntyi eräällä terveysaiheisella keskustelupalstalla vuonna 2010 kuvaamaan tietynlaista rauhoittavaa aistikokemusta. Sivustolla oli muutaman vuoden ajan jaettu kokemuksia miellyttävästä tuntemuksesta, jonka monet kertovat ilmenevän päänahassa ja leviävän siitä ylävartaloon. Pian asian ympärille muodostui yhteisö, joka alkoi kerätä listaa kyseistä tuntemusta parhaiten aiheuttavista aistiärsykkeistä eli ”triggereistä”.

Käsite syntyi eräällä terveysaiheisella keskustelupalstalla vuonna 2010 kuvaamaan tietynlaista rauhoittavaa aistikokemusta.

ASMR-aistimuksia harrastava alakulttuuri on viime vuosina levinnyt ulos marginaalista, ja sen internet-suosiota on ihmetelty niin New York Timesissa, Guardianissa kuin Forbesissakin. Uskon, että ASMR:n popularisoitumiseen on vaikuttanut myös sen yhdistyminen immersiivisiin äänimaisemiin ja virtuaaliseen todellisuuspakoon. Ahdistuksen ja ylikuormittuneisuuden kanssa kamppailevat pari-kolmekymppiset käyttävät ylipäätään erilaisia rentoutumismenetelmiä kuin lääkkeitä, joilla etsitään helpotusta arkeen.

Tällä hetkellä monetkin YouTube-sisällöt mainostavat itseään ASMR:llä, mutta kyseessä saattaa olla vain sangen mekaanisesti tuotettua äänitapettia. Tarjonnasta pomppaa joitakin kunnianhimoisempia kanavia, kuten ASMR Weekly, joka yhdistää vivahteikkaalla tavalla fantastiset ambience-videot ja ASMR:n. Luonnonäänien ja musiikin sekaan on ripoteltu hienovaraisia kihinöitä ja helähdyksiä – siis juuri sellaisia ääniä, jotka monet kokevat ihanteellisiksi ASMR-aistimuksen laukaisijoiksi.

ASMR Weekly -kanavaa luo nuori brasilialaismies Hendril, jonka videoilla voi paeta niin Hobittilaan, tiettyjen videopelien maailmoihin kuin Dark Academia -henkisiin kirjastoihin. Viime vuosien videoissa myös musiikkitaustat ovat monesti hänen omaa käsialaansa. Hendril on kertonut olevansa ensisijaisesti kiinnostunut ASMR:stä, mutta tiedostaa ambience-videot hittituotteekseen. Voisi sanoa, että hän tutustuttaa ihmisiä ASMR-kulttuuriin käyttämällä äänimaisemia sisäänheittotuotteena. Minut hän ainakin sai koukkuun.

Suurin osa Hendrilin videoista kytkeytyy Harry Potter -universumiin. ASMR ja fantasiamaailmat rinnastuvat toisiinsa maagisuuden kautta: ASMR-aistimukset – englanniksi ”tingles” eli kutkutukset” – ovat eräänlaista taikuutta. Henkilö, joka puheäänellään kykenee laukaisemaan toisissa kutkutuksia, on kuin taikuri, jolla on hallussaan supervoima. ASMR-kulttuurissa ”tinglejä” ei kuitenkaan mielletä mitenkään paranormaaliksi ilmiöksi.

Aloin kuluttaa ASMR Weeklyn videoita päivittäin, kun palasin työelämään eikä lapsi vielä ollut päiväkodissa. Vastamelukuulokkeista ja ASMR-terästetyistä äänimaisemista tuli selviytymisväline. Hendrilin ASMR:ää, Pomodoro-tekniikkaa ja Tylypahka-nostalgiaa yhdistelevät videot toivat mieleen jokaiseen arjen pulmaan ja vaivaan kohdennetut joogavideot. Sekä jooga- että ambience-kanavien kommenttiosuuksissa kiitolliset käyttäjät kertovat, miten videot ovat mullistaneet heidän arkensa.

Mikä tahansa voi olla ASMR:ää, jos tekijä virittää puheäänensä sopivalle taajuudelle ja nautiskelee käsillä olevista materiaaleista tai videopelinsä äänitehosteista

Tehokas maksimointi ja jatkuva itsehoito on älysormuksilla varustautuneiden nuorten aikuisten normaali olotila. The New Yorkerin edellä mainitussa kolumnissa nostetaan esiin sovellus, jossa tekoäly luo optimoidun äänimaiseman yksilön vuorokausirytmin, tavoitteiden ja elintoimintojen mukaan.

Mutta ASMR:ssä on parhaimmillaan kyse jostain muusta. Tuottavuuden maailmassa se on vastakulttuuria, joka arvostaa itsetutkiskelua, pysähtymistä ja aistien tarkentamista. ASMR:n harjoittaminen tosissaan on kaikkea muuta kuin taustaäänen hyötykäyttöä: siitä voi tulla tajunnanlaajentamista muistuttavaa syväkuuntelua. Kuten monia muitakin asioita, yksi ja sama ihminen voi luoda tai kuluttaa ASMR:ää eri tavoin. YouTuben ASMR-videot ulottuvat minimalistisesta muovikääreiden rapisuttelusta kommentoituihin pelivideoihin, kauneudenhoito-opastuksiin tai hulppeisiin fantasialeikkeihin. Käytännössä mikä tahansa voi olla ASMR:ää, jos tekijä virittää puheäänensä sopivalle taajuudelle ja nautiskelee käsillä olevista materiaaleista tai videopelinsä äänitehosteista. Vastaavasti lukuisat arjen äänet ovat potentiaalisia ASMR-triggereitä, mutta vain jos niitä pysähtyy kuulostelemaan.

• • •

ASMR-aistimusten biologista pohjaa ei ole toistaiseksi todennettu, mutta ilmiö on herättänyt mielenkiintoa tiedeyhteisössä ja siihen liittyen on tehty kysely- ja aivokuvantamistutkimuksia. ASMR-skene voi tuoksahtaa esoteeriselle, mutta se hakeutuu ennemminkin neurotieteiden äärelle, mistä kielii myös ilmiölle valittu tieteellisen kuuloinen nimi.

Ilmiö on herättänyt mielenkiintoa tiedeyhteisössä ja siihen liittyen on tehty kysely- ja aivokuvantamistutkimuksia.

Kutkutusten kokeminen ja niiden metsästäminen yhdistää ihmisiä. Jotkut kokevat ”tinglet” kylmien väreiden kaltaisena kipristelynä tai pehmeän euforisena tunteena. Itse tunnen ne jossakin leuan ja poskien tienoilla pehmeän-karheana ritinänä (lapsena värisin mielihyvästä, kun joku leikkasi kartonkia Pikku Kakkosen studiossa). ASMR-kulttuurissa on valikoituneeseen kyvykkyyteen liittyvää salaseuramaisuutta. Jotkin ASMR-sisällöt on kohdennettu niille, jotka haluaisivat päästä osallisiksi tästä; videoilla luvataan, että näillä triggereillä saat 99% varmasti ASMR-kokemuksen.

Kentän sisällä ei ole tapana uskotella, että ASMR:llä olisi ihmeparannusvaikutuksia. Supersuosittu YouTube-kanava Moonlight Cottage ASMR muistuttaa säännönmukaisesti, ettei videoita ole tarkoitettu unettomuuden tai ahdistuneisuuden hoitoon. ASMR-videoilla on alalaji, jossa tekijä eli ”ASMRisti” suorittaa virtuaaliselle kohteelleen jonkinlaista hellää toimenpidettä. Yleisimmin ne liittyvät kauneudenhoitoon, mutta jotkin mukailevat lääkärin vastaanottoa. Kyse on silloinkin enemmin roolileikistä kuin vaihtoehtohoidosta. Useat ASMR-kanavat tarjoavat erilaisia fantastisia lääkintäoperaatioita steampunk-henkisistä kallonmittauksista futuristisiin aurankorjauksiin.

Moonlight Cottage ASMR on erikoistunut fantastisiin ja historiallisiin roolileikkeihin, joskin mukana on myös cottagecore-elämäntapaan sopivia tee se itse -opastuksia.

Kanavan tekijä on ranskalainen Diane, jonka hyrisevää puheääntä käyttäjät ylistävät. Hän saattaa tekeytyä 1700-luvun kamarineidoksi tai kampaajaksi 1900-luvun alun hiussalongissa. Kaikki tapahtuu äärimmäisen kiireettömästi, jokaisesta esineestä ja eleestä nautiskellen. Kanava erottuu ASMR-roolileikkien joukosta Dianen pieteetillä rakentamilla lavastuksilla (ja ranskalaisella aksentilla). Materiaalinen yksityiskohtaisuus syventää historialarppia ja tarjoaa viljalti ASMR-ääniä, jotka on videoiden aikamerkkilistauksessa yksilöity: sivujen kääntely, kankaan kahina, epämääräiset kuiskinat… Myös huolenpito, ”personal attention”, on yksi vakiintuneista ASMR-triggereistä.

• • •

Historiallisista palvelijaleikeistä tai alumiinivuoassa rapisteltavista m&m-karkeista tuntuu olevan lyhyt matka seksuaalisiin fetisseihin. Stereotyyppisin ASMRisti on nuori nainen, joka supattaa mikrofoniin ja rapisuttelee pitkiä kynsiään. ASMR:ssä ei kuitenkaan ole kyse seksuaalisesta kiihotuksesta, vaikka lukuisat alakategoriat ja yksilöidyt ärsykkeet tuovat mieleen pornon kuluttamisen. ASMR ja seksuaalinen nautinto voivat toki yhdistyä, ja tähänkin on olemassa oma genrensä, ”ASMRotica”. Klassisessa ASMR:ssä tavoitteena ei kuitenkaan ole seksuaalinen mielihyvä vaan kutkutukset, ja ne ovat eri asia.

”Tinglen” ja kiihottumisen suhdetta on luonnollisesti puitu ASMR-kulttuurin alusta lähtien. Itse olen sitä mieltä, että kutkutuksissa on kyse laskeutumisesta sellaiselle kokemisen tasolle, josta kaikki seksuaalisuus on pyyhitty pois.

Kutkutuksissa on kyse laskeutumisesta sellaiselle kokemisen tasolle, josta kaikki seksuaalisuus on pyyhitty pois.

Suhisevat ja kahisevat ASMR-äänet ovat sellaisia, joita kuulee hoivan kohteena oleva olento. Monien triggereiksi kokemat yksitoikkoiset käsien liikkeet ja hiljainen puhe liittyvät ei-seksuaaliseen hellyyteen. ASMR:ää voisi jopa luonnehtia kosketuksen kokemiseksi kuulo- ja näköaistin välityksellä.

Ei tarvitse olla kovan linjan psykoanalyytikko huomatakseen yhteyden ASMR-äänien ja vastasyntyneen kaipaaman, kohdusta muistuttavan äänimaiseman välillä. ASMR:lle on tyypillistä, ettei puheen sisällöillä ole merkitystä. Äänensävy on se, joka laukaisee kutkutukset. Moonlight Cottage ASMR:n Diane on erityisen taitava mutisemaan niin, ettei sanoja erota. On kuin meille rekonstruoitaisiin vastasyntyneen tapa kuulla ihmisääntely.

Kuinka paljon todellisuuspaossa on kyse lamauttavassa riittämättömyyden tunteessa ja tulevaisuuden pelossa kipristelevien nykyihmisten hoivantarpeesta? Lempeän passiiviset ASMRistit eivät vaadi reagointia tai tykitä informaatiota. Session seurauksena ei tarvitse kehittyä ihmisenä. Kutkutusten viipyilevä tunnustelu riittää.

Jotkut ASMR:stä kiinnostuneet tutkijat ja toimittajat ovat nähneet siinä yhtäläisyyttä kädellisten harrastamaan sukimiseen. Apinat sukivat toistensa turkkia vahvistaakseen keskinäisiä siteitään. Se ei liity sukupuoliviettiin eikä jälkeläisten hoitoon, ja syöpäläisten poistokin on lähinnä bonus. Sukiminen on välttämättömiltä toimilta ylijääneellä ajalla tehtävää huolenpitoa, jota kuka tahansa yhteisössä voi antaa toiselle.

Eskapististen äänimaisemien ja ASMR:n suosion kasvu koronasulkutilojen aikaan tuntuu entistä vähemmän sattumalta. Kriisiaikoina esiin pyrkii paitsi sisäinen vastasyntyneemme myös laumaeläin aivojemme pohjalla, nisäkäs joka tarvitsee välittävää ja arkipäiväistä kosketusta.

Kirjoittaja on runoilija ja klassisen musiikin parissa toimiva kirjoittaja, joka vapaa-ajallaan seikkailee elektronisen äänen ilmiöissä.