Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 3/2014.

Argentiinalainen tango on hetkessä virtaavaa jaetun lihan taidetta. Toteutuessaan tango vie ajan ja paikan ulkopuolelle, suljettuun tilaan, jonka tanssijat ovat avanneet vain toisilleen.

Asetumme piiriin suljetuin silmin. Me kaikki naiset. Herkistän kehoni ja avaudun vastaanottamaan. Odotan kutsua tanssiin. Jännittyneenä yritän aistia ympärilläni liikkuvia miehiä. Kuulen tangon.

Hiljaisia askeleiden ääniä, tuoksuja ja liikkeen ilmavirtaa. Ensimmäisenä tulee tuoksu. Miehen tuoksu. Tunnen hengityksen kasvoillani, kuulen paidan kahinan. Kehosta väreilevä lämpö piirtää miehen muodon. Hyväksyn tämän tuoksun, tämän muodon, tämän miehen. Hyväksyn näkemättä. Tämä tuntematon mies koskee käteeni, ottaa sen varovaisesti ja kutsuvasti omaansa. Yhdessä etsimme käsillemme paikan toisistamme.

Painaudun miestä vasten. Parransänki tatuoi ohimoani. Kuulen hänet. Hitaasti muutumme neliraajaiseksi olennoksi. Avaamme neliulotteisen tilan, jossa olen eniten olemassa. Tässä hetkessä herännyt kauneus hehkuu kehossani pitkään.

Sally Potterin löyhästi omaelämänkerrallinen elokuva The Tango Lesson (1997) herätti kiinnostukseni tanssia argentiinalaista tangoa. Kiehtovan estetiikan lisäksi elokuva antoi aavistuksen tangon sisäisestä dynamiikasta, salaisuudesta, joka aukeaisi vain tanssimalla.

Tangolattialla koettu, intiimi yhteyden kokemus ei juuri vastaa elokuvien tai tangoesitysten popularisoimaa tangoa. Vaikka tangon harrastuksen suosio kasvaa, on sen sosiaalinen, alkuperäinen muoto vielä aika tuntematon suurelle yleisölle. Mielikuvat argentiinalaisesta tangosta ovat muodostuneet perinteisen sosiaalisen tanssin sijaan pitkälti populaarikulttuuriin tuotteistetun esityksellisen tangon kuvastosta.

”Ensimmäisissä tangokokemuksissani puhuttelevinta oli läheisyyden tunne. Yhteyden mahdollisuus. Se ykseyden tunne on kuin olisi alasti hiekkarannalla eikä hiekka tunnu iholla. Olo on sanoinkuvaamattoman puhdas.” Tangoharrastaja, mies

Tango for Export

Syynä tähän lienee argentiinalaisen tangon toinen, maailmanlaajuinen kultakausi. Se alkoi 1980-luvulla kiertävillä spektaakkelimaisilla tangoesityksillä. Syntyi tuotteistettu Tango for Export, joka maalasi eksotisoitua kuvaa tangosta. Sama ilmiö tapahtui aiemmin vuosisadan alussa, ensimmäisen tangokuumeen yhteydessä. Silloin sen tekivät ranskalaiset ja englantilaiset kolonialistit. Nyt ilmiön synnyttivät argentiinalaiset itse, vaikka Buenos Airesin milongoissa (tangotanssiaisissa) tanssittava sosiaalinen tango on kaukana tuotteistetusta ja koreografioidusta tangosta.

Esityksellisyys leimasi pitkään myös argentiinalaisen tangon opetusta. Se on kuitenkin kokenut voimakkaan kehityksen 2000-luvulla. Nykyään argentiinalainen tango on harrastajilleen ennen kaikkea sosiaalinen tanssi, ja improvisaatioon perustuvaa tangoa opetetaan jo ympäri maailmaa. Näin myös Suomessa. Suomalainen argentiinalaisen tangon opetus on lähempänä sosiaalista tanssia kuin aikaisemmin. Opetuksen lisäksi Suomen tangokentässä practicot, milongat ja tangofestivaalit ovat jo vakiintuneesti läsnä. Kansainvälisten vierailevien opettajien vuoksi Suomi on hyvin kiinni tangon globaalissa kehityksessä.

Surullinen ajatus, joka tanssitaan

Tangon historiallinen tarina on täynnä uskomuksia ja ristiriitoja. Sen tiedetään kehittyneen nousukauttaan elävän Buenos Airesin siirtolaisten keskuudessa 1800-luvulla. Tässä kaupungissa eri kulttuurit, musiikkilajit ja tanssit kuten milonga ja habanera, kohtasivat toisensa. Aluksi tangoa säestivät huilistit, viulistit ja harpistit improvisoiden ja seuraten tanssijoita. Kitara, klarinetti, bandoneon ja piano tulivat mukaan myöhemmin.

Argentiinalaisen tangon juuret voidaan paikantaa Buenos Airesin siirtolaiskortteleihin.

Toisin kuin Pohjois-Amerikkaan, Argentiinaan siirtolaiset eivät tulleet perheittäin vaan heistä valtaosa oli yksinäisiä miehiä. Miehet harjoittelivat tanssia keskenään tehdäkseen vaikutuksen naisiin, joita oli miehiä huomattavasti vähemmän. Tango oli aluksi halveksittu slummien tanssi, mutta 1900-luvun vaihteessa se levisi, todennäköisesti bordellien välityksellä, myös ylempiin yhteiskuntakerroksiin ja sieltä ulkomaille.

Argentiinalaisen tangon juuret voidaan siis paikantaa Buenos Airesin siirtolaiskortteleihin, mutta sen olemuksen alkuperä ei löydy niinkään maantieteellisestä paikasta, vaan pikemminkin siirtolaisten paikattomuuden ja kaipuun kokemuksesta. Koti-ikävä ja rakkauden nälkä kuuluvat tangon riipaisevissa sanoituksissa. Kuuluisan tangosäveltäjä Enrique Santos Discépolon mukaan tango on ”surullinen ajatus, joka tanssitaan”.

Tango, hiljaisten suomalaisten kertojaääni

Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on väittänyt tangon syntyneen Suomessa. Hänen mukaansa tangon juuret löytyvät Suomesta ja Argentiinaan tango on aikoinaan päätynyt merimiesten mukana. Pöyristyttävä väite innoitti saksalaisen elokuvaohjaajan Vivene Blumenscheinin matkustamaan Suomeen argentiinalaisten tangomuusikoiden kanssa ja tekemään aiheesta humoristisen dokumenttielokuvan Poski poskea vasten (2013).

Suomalainen tango on ollut suurten ikäluokkien muuttumaton tunnetulkki ja hiljaisten miesten kertojaääni, mutta argentiinalainen tango kehittyy ja löytää moderneja sävyjä läpäisten uusiutuvalla ilmaisullaan eri sukupolvia. Sekä musiikillisesti että tanssillisesti. Suomessa tangon haavekuvia ja kaipausta pursuavat sanoitukset liikkuvat melko yksioikoisen rytmin päällä. Perinteisessä argentiinalaisessa tangossa rytmi ryöpsähtelee, melodiassa on resitatiivinomaista kerronnallisuutta. Se näkyy myös tanssin estetiikassa ja liikekielessä.

Tangoa kadulla, San Telmo, Buenos Aires. Kuva: Anouchka Unel / commons.wikimedia.org

Argentiinalainen tango koostuu löyhästi määritellyistä kuviosta ja askelsarjoista, joissa on tilaa muuntelulle ja improvisoinnille. Keskeisintä on parin kuuntelu, improvisointi ja musiikin tulkinta. Tango on yksinkertaisimmillaan yhdessä kävelyä, jota taitojen ja tunnelman mukaan koristellaan erilaisilla rytmityksillä, suunnanvaihdoksilla, vartalon kierroilla ja jalkojen liikkeillä. Erot tanssin eri tyylien välillä ovat liukuvia. Tyylisuunnat ovat yhteydessä siihen sosiaaliseen yhteisöön, jossa tangoa tanssitaan.

Tango de Salon on tanssisalonkien tyyli, jossa korostuu tangon arvokkuus niin itse tanssimisessa kuin pukeutumisessakin. Tango milonguero, kahvilatango, on sosiaalisesti vapaamuotoisempi tyyli. Köyhiltä alueilta kotoisin oleva Orillero on myös vähemmän muodollista ja iloisempaa. Canyengue on rekonstruktio tangosta sellaisena kuin sitä oletetaan tanssitun 1920- ja 1930-luvuilla.

Tango Nuevo

Tyylejä määritellessä pitää muistaa, että tango on sekä tanssi- että musiikkityyli. Näiden kehitys ei aina ole edennyt samassa aikataulussa. Tango Nuevo syntyi musiikkina paljon aikaisemmin kuin Tango Nuevo tanssina. Astor Piazzolla oli merkittävä tangomusiikin uudistaja. Tango Nuevo -termi syntyi kuvaaman hänen jazzahtavaa, uudistuksellista musiikkiaan.

Tango Nuevo tanssina ei kehittäjänsä, Gustavo Naveiran mukaan ole tangon yksi tyylisuunnista. Termi kuvaa kaikkea sitä kehitystä ja muutosta, jota tangossa on tapahtunut 1980-luvulta lähtien. Tango Nuevon kehittäjät sovelsivat modernin tanssin kinestologiaa tangon analyysiin ja opetukseen. Tango Nuevo keskittyy siihen, miten tanssitaan ja se ottaa vaikutteita toisista tanssityyleistä.

Kosketuksen vallankumous

”Tango on kohtuni ja kieleni, syvänne, juoksuhauta, jossa voin suojautua ja vastustaa — Tango on identiteettini alati muuttuva, neuvokas lähde—.” (Marta Saviglianon)

Mikä saa suomalaiset niin antaumuksellisesti hakeutumaan tähän juoksuhautaan, etsimään suojaa tangosta, sen tummanpuhuvasta syvänteestä? Argentiinalaisesta tangosta puhuttaessa ei voi olla puhumatta tilasta ja kosketuksesta. Eräissä afrikkalaisissa kielissä sana ”tango” tarkoittaa suljettua tilaa tai varattua aluetta; toisaalta sana voi olla peräisin portugalista ja viitata latinan verbiin tangere, koskettaa. Vaikka sanan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, argentiinalaisen tangon olemuksessa nämä molemmat merkitykset ovat elävästi totta. Se on läheisyyden ja kosketuksen varjeltu tila.

”Toisen liha on minun elämäni kaikkein välttämättömin ja hienovaraisin vaalija.” (Luce Irigaray)

Suomalaisten kosketuselämäkertoja tutkineen kulttuuriantropologi Taina Kinnusen mukaan suomalainen kosketuskulttuuri on tärkeässä tienhaarassa. Yhä useampi suomalainen elää ja nukkuu yksin. Kehittynyt tietotekniikkamme tuo koko maailman lähelle, mutta ei ihmisen ihoa kosketusetäisyydelle. Kosketuksen nälkä leimaa koko olemuksemme alakuloisella leimallaan.

Meistä on tullut oman kehomme pakolaisia. Kuin siirtolaisia, jotka etsivät kotia tangon syleilystä. Tango on kosketuksen vallankumous tässä kosketuskammoisten maassa. Paikka, jossa hetkeksi liittoudumme ihojen rajoja ylläpitäviä valtoja vastaan.

”Argentiinalainen tango on Jumalan kuiskuttelua meidän kehoillamme.” Tangoharrastaja, mies

Sukupuolittuneet syleilyt

Argentiinalaisessa tangossa sukupuolisuus on vahvasti läsnä, ja se on monella tavoin heteronormatiivisempi kuin suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevat kulttuuriset trendit ja rakenteet. Sen kasvava suosio sukupuolettomuutta korostavassa kulttuurissamme on mielenkiintoinen ilmiö. Monelle suomalaiselle harrastajalle tangossa on kyse juuri miehen ja naisen kohtaamisesta. Kristian Salikoski on tutkinut tätä Pro Gradu -tutkimuksessaan Sukupuolittuneet Syleilyt. Tutkimuksen mukaan mies ja nainen voivat milongueron ja milongueran rooleissa olla naisia ja miehiä tavalla, joka ei ole arkielämässä mahdollista. Tämä korostunut sukupuolisuus koetaan hyvänä.

”Tangossa pystyn ilmaisemaan kokonaisvaltaisesti sieluni kaikkia puolia; tunteita ja ajatuksia, mielentilaa. Korostuneen perinteiset sukupuoliroolit eivät rajoita tätä ilmaisuvapautta.” Tangoharrastaja, nainen

Filosofi Luce Irigarayn mukaan ”sukupuolten välinen ero on ensisijainen ero ja tärkein feministisen tutkimuksen kohde, sillä tämä on hyvin ongelmallinen kysymys, jota ei ole ratkaistu”. Argentiinalaisessa tangossa tästä ensisijaisesta eron kysymyksestä syntyy kinesteettisen empatian tanssi, eroja kunnioittava kohtaaminen. Erot yhdistävät. Tangosyleilyssä kosketus muuttuu hyväksynnän ja yhteisymmärryksen materiaksi.

Ääriviivaton suljettu tila

Kirjailija Maria Matinmikko kirjoittaa esseessään ”Hyönteisen herkkyys” (Kritiikin Uutiset 1/2014) tanssista ja tapahtuman poetiikasta:

”Ruumis on taiteen lähtökohtana esimerkiksi tanssissa aivan toisella tavalla kuin kirjoituksessa. Koen, että tanssi on kirjoituksen tuolla puolen. Kolmiulotteiset katoavat viivat, aukeavan lihan hetki – koko ajan.”

Tango avaa suljetun tilan, jossa ääriviivattomuus voi tapahtua.

Tangokokemuksessa nämä katoavat viivat tavoittavat neljännen ulottuvuuden. Keskinäisen ääriviivattomuuden. Liha aukeaa hetki hetkeltä suuntaan, jota on vaikea tavoittaa olemalla tarkkailijan, yleisön roolissa. Tango avaa suljetun tilan, jossa ääriviivattomuus voi tapahtua. Tanssijoiden kehojen herkkyys ja olemusten avautuva suljettu tila toimivat poeettisen läsnäolon näyttämönä tai pikemminkin tapahtumapaikkana. Tämä avatun ja suljetun tilan paradoksi tekee tangon arvioimisen esityksellisestä näkökulmasta haastavaksi. Ensisijainen yhteyden ja energian suunta on tangotanssijan oma pari, ei yleisö.

Sosiaalisessa tangossa syntyvän tanssikokemuksen etsimisen sijaan tangoesityksiä onkin kiitollisempaa lähestyä kuten muitakin esittäviä taiteita. Hienoimmillaan katsoja voi kuitenkin saada maistiasia tästä intiimistä kohtaamisesta myös esittävässä tangossa, vaikka sen dynamiikka ei lähtökohtaisesti voi täysin olla sama kuin sosiaalisessa, alkuperäisessä tangossa.

Tango te espera – tango odottaa

Silmäni nauliutuvat lumoutuneena katsomaan harjoittelevaa paria. Kovin arkisen näköistä paria. Mies ja nainen kävelemässä vastakkain. Koskettamatta toisiaan he koskettavat toisiaan. Läsnäolo heidän välillään on niin tiheää, että sen voi miltei nähdä. Se on vahvaa ja haavoittuvaa. Vastahakoisesti jätän heidät.

Silmäni kiertävät salia. Huomaan nuoren miehen katseen. Katse on täynnä hellyyttä, puhtautta ja kunnioitusta. Näin hän katselee tanssipariaan, huomattavasti vanhempaa naista. Seuraan heitä hetken nieleskellen liikutuksen kyyneleitä. Hetki on täynnä kauneutta ja pyhyyttä. Haluan olla osa tätä kauneutta. Malttamattomana etsin parini.

Kirjoittaja on tanssille omistautunut vapaa toimittaja.