Kritiikin Uutisten syyskirjeessä Eeva Kauppisen kolumni rajojen merkityksestä suomalaiselle identiteetille, Jari Olavi Hiltusen kirjaessee terrorihyökkäyksestä, jonka kohteena oli kirjailija Salman Rushdie, sekä Aarni Pieskin reportaasi queer-teemaisilta Riddu Riđđu -festivaaleilta Saamenmaalla. Lisäksi syksyn muuta artikkelitarjontaa.
• • •
Teatterinäyttämö kansallisena merkitysalustana
Rajat idässä ja lännessä ovat määrittäneet suomalaisuutta ennen, miten ne määrittävät sitä nyt? Tätä kysyy Eeva Kauppinen Kritiikin Uutisten kolumnissaan.
Pohjoisen teattereissa kerrotaan rajahistoriamme tarinoita. Kemin teatterissa näyttämöllä nähdään Rosa Liksomin kirjoittama ja Tuomo Rämön dramatisoima ja ohjaama Väylä, joka kertoo Lapin sodan evakoiden kohtaloista. Kajaanin kaupunginteatterissa sai puolestaan kantaesityksensä vuonna 2022 Anni Mikkelssonin käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Vienanmeri, jossa käsitellään rajanylittäjien tarinoita Vienan reitillä.
Vaikka nämä kantaesitykset ”potkivat kuin kiisket akanvirrassa päinvastaiseen suuntaan kuin kepeiden farssien ja formaattimusikaalien myötävirta”, uskoo Kauppinen, että tämänkaltaiset tärkeitä kysymyksiä esittävät ohjelmistovalinnat tyydyttävät myös ”massatarpeita”.
• • •
Informaatioharhat iskevät todellisuuteen
Syksyllä vuonna 2022 kirjailija Salman Rushdieta puukotettiin puhetilaisuudessa Yhdysvaltojen itärannikolla. Puukottajalla ei ollut varsinaista motiivia. Hän oli vain uskonut kaiken mitä sosiaalisen median propaganda oli hänelle tarjonnut, ja lopulta nähnyt edessään Saatanan.
Jari Olavi Hiltunen tarkastelee kirjaesseessään ääriryhmien terrorismia lähtökohtanaan Rushdien puukotus ja veteraanikirjailijan tapauksen herättämistä mietteistä kirjoittama esseeteos Veitsi – Mietteitä murhayrityksen jälkeen. Rushdie näkee, että kimmokkeen hänen murhayritykselleen antoi uusi teknologia: YouTube, Facebook, Twitter sekä väkivaltaiset videopelit.
Veitsi-iskun jälkeen Rushdie joutui kysymään itseltään pystyisikö hän enää olemaan oma itsensä. ”Samoja pohdintoja joutuu väistämättä käymään läpi jokainen taiteilija, joka joutuu tekemisiin poliittisten tai uskonnollisten ääriryhmien kanssa”, Hiltunen kirjoittaa.
• • •
Pyhyyden asteita: sulkeutuminen, yhteisyys, riemu, paraneminen
Kansainvälinen alkuperäiskansafestivaali Riddu Riđđu järjestetään vuosittain Olmmáivággissa, Norjassa merisaamelaisten alueilla. Monitaiteisen festivaalin ohjelmisto sisältää muun muassa musiikkia, esittäviä taiteita, kirjallisuutta, kuvataidetta, elokuvaa, paneelikeskusteluja ja kursseja. Tänä vuonna festivaali nosti teemakseen pohjoisiin alkuperäiskansoihin kuuluvat queer-ihmiset.
”Saamenmaalla ja saamelaisyhteisössä on paljon queerfobiaa, monelta osin kolonialismin seurauksena, joten queeriyden juhlistaminen ensi kertaa näin suuressa tapahtumassa tuntui merkittävältä”, kirjoittaa saamelainen taiteilija ja kuraattori Aarni Pieski festivaaliraportissaan. ”Hieno, historiallinen valinta.”
Pieskin artikkeli on julkaistu lehdessä myös englanniksi: The ceremonialism of queerness at an Indigenous festival (15.10.2024).
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
MENNYTTÄ FESTIVAALIKESÄÄ purkaa Kritiikin Uutisissa myös Heidi Horila, jonka reportaasissa Lepoasentoja ja rakkauden sadonkorjuuta Hämeenkyrössä (9.9.2024) matkataan ensimmäistä kertaa järjestetylle Love Harvest -festivaalille. Petteri Enroth puolestaan löysi aivan oman kuplansa paikkansa vakiinnuttaneelta Flow-festivaalilta: Konekynsistä nukahtaneisiin valonsäteisiin – katsaus Flow-festivaalin kokeellisen musiikin ohjelmistoon (19.8.2024).
VALAMON LUOSTARISSA järjestettiin elokuussa Pentti Saarikoski -päivät, joilla kirjailija Jouni Tossavainen esitelmöi Saarikosken myöhäiskauden kuunnelmista ja niitä seuranneesta runoelmasta Hämärän tanssit: Hämärän tanssien draamallisuudesta (18.9.2024). Tossavainen itse muokkasi aikoinaan Tampereen yliopiston harjoitustyönä Hämärän tanssit kolmen näyttelijän vuoropuheluksi, ja pohtii esseessään runoteoksen dramatisoinnin ehtoja yleisemminkin.
Tossavaisen esseen innoittamana Saarikosken kuunnelmia tutkinut Paula Koskimäki kommentoi kirjoituksessaan ”Saarikoski oli taitava dramaatikko kuunnelmissaan (10.10.2024), miten kirjailija kolme kuunnelmateostaan rakensi ja kuinka hän siinä onnistui.
KIRJA-ARVIOISSA kriitikko Herman Raivio ruotii Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun teosta Mikä internetiä vaivaa? ”Ongelma ei ole kirjoittajissa, vaan minussa, joka tunnen liian hyvin tämän juonen kulun”, Raivio toteaa arviossaan Nettilääkärit (26.8.2024) kirjassa esitetystä kapitalismikritiikistä.
Teoksessaan Kirjallisuuden hyödyllisyys professori ja tutkija Rita Felski esittelee neljä kirjallisuuden käyttötarkoitusta, jotka hänen mukaansa ovat Tunnistaminen, Lumoutuminen, Tieto ja Sokki. Hän ei kuitenkaan rakenna näiden ympärille mitään isompaa kokoavaa teoriaa. Pekka Wahlstedt arvioi teoksen: Kirjallisuustiedettä ilman teoriaa (2.10.2024).
TÄNÄ SYKSYNÄ aloitti Kritiikin Uutisissa kaksi vakiokolumnistia – kulttuuritoimittaja Eeva Kauppisen lisäksi musiikintekijä ja muusikko Markus Nordenstreng, jotka esittäytyvät päätoimittajan haastattelussa Eeva Kauppinen ja Markus Nordenstreng ovat Kritiikin Uutisten uudet kolumnistit (2.9.2024). Ensimmäisessä kolumnissaan Kauppinen kysyi syksyn kehysriihen tuoksinassa Puuttuuko Suomelta tulevaisuuden visio vai onko se väärä? (3.9.2024). Nordenstreng puolestaan totesi avauskolumnissaan, että Kulttuuri meni pesuveden mukana (26.9.2024).
Nordenstrengin uusi kolumni ilmestyy ensi viikolla.
• • •
LOPUKSI: Mikäli et vielä ole tutustunut kulttuurialan rahoitusleikkauksia vastustavaan Sakset seis -kampanjaan, tee se nyt, ja allekirjoita adressi (nimiä kerätään 4.12.2024 asti)!
Kritiikin Uutisten toivottaa lukijoilleen valoa pimenevään aikaan!
