Setelit leijailivat taivaasta karnevaalikansan ylle. Ilmaisesta rahasta hullaantuneet ihmiset kahmivat kymmenpuntaisia ja jotkut säntäsivät samoin tein ostoksille. Seteleitä ei kuitenkaan ollut laskenut liikkeelle ”The Bank of England” vaan ”Banksy of England”.

Vuoden 2004 Notting Hillin karnevaalien tempauksen takana oli maailmankuulu katutaiteilija Banksy. Teoksen nimi Di-faced tenner perustuu sanaleikkiin: käsite ”deface” merkitsee jonkin asian, kuten seinän tai setelin, pinnan muuttamista toisenlaiseksi esimerkiksi maalaamalla tai töhrimällä. Negatiivisesti latautunutta käsitettä käytetään usein kuvaamaan graffititaiteilijoiden toimintaa. Banksyn teoksessa etuliite ”Di” viittaa puolestaan siihen, että hänen kymmenpuntaisissaan Kuningatar Elizabeth II:n kasvokuvan tilalla esiintyy Prinsessa Diana. Salkullinen Banksyn painamia seteleitä oli esillä myös Tallinnan Telliskivessä syksyn 2024 The Mystery of Banksy – A Genius Mind -näyttelyssä.

Väärennetyt setelit ja niiden levittäminen karnevaaleilla ovat eräs osuva esimerkki Banksyn taiteen ja antiikin kyynisen filosofian yhtymäkohdista. Vaikka Diogenes Sinopelainen (n. 404–323 eaa.) ja häntä seurannut kyynikoiden koulukunta harjoittivat filosofiaansa tuhansia vuosia ennen Banksyn ensimmäisiä julkisia graffititeoksia 1990-luvun Bristolissa, heidän toiminnassaan ja päämäärissään on häkellyttävän paljon samaa.

Väärennetyt setelit ja niiden levittäminen karnevaaleilla ovat eräs osuva esimerkki Banksyn taiteen ja antiikin kyynisen filosofian yhtymäkohdista.

Englanninkielisessä antiikin filosofian tutkimuksessa käsite ”defacing the currency” (käännöksenä kreikan termille parakharáttein tò nómisma; παραχαράττειν τὸ νόμισμα) esiintyy juuri Diogeneen yhteydessä, sillä hänet tunnettiin jo omana aikanaan rahanväärentäjänä. Antiikin elämänkerrallisissa lähteissä kerrotaan, että Diogenes sai Delfoin oraakkelilta ennustuksen, jonka mukaan hänen tulisi ”lyödä kolikoihin uusi leima”. Diogenes tulkitsi sanat kehotukseksi ryhtyä väärentämään rahaa, minkä takia hänet ajettiin maanpakoon. Ennustuksen todellinen merkitys liittyi kuitenkin arvojen ja ajattelutapojen muuttamiseen. Kyynisen filosofian ytimeksi muodostui juuri totunnaisten ja itsestäänselvyyksinä hyväksyttyjen käsitysten kääntäminen ylösalaisin.[1]

Girl and Balloon (2004). Kuva: Malin Grahn-Wilder

Banksy viittaa Diogeneeseen New Yorkin Brooklyniin vuonna 2014 tekemässään graffitissa, jossa aurinkolaseihin sonnustautunut poika kirjoittaa punaisella värikynällä betoniseinään: ”One original thought is worth a thousand mindless quotations – Diogenes”. Vaikka lainaus ei suurella varmuudella olekaan alkuperäinen, viittaus luo kiinnostavan yhteyden nykypäivän katutaiteilijan ja kuuluisan kyynikkofilosofin välille.

Eräs ilmeinen yhtymäkohta on toiminnan sijoittuminen kaduille. Antiikin kyynikot filosofoivat ja jopa elivät kaduilla. Diogenes tunnetusti asui suuressa saviruukussa. Lukuisat kyynikoista kertovat anekdootit kuvailevat heitä juuri julkisilla paikoilla jakelemassa kriittisiä kommenttejaan aikalaistensa vääristyneistä arvoista kuten rahanahneudesta.

Yksityisen ja julkisen tilan välinen vastakkainasettelu kyseenalaistuu niin kyynikoiden elämänfilosofiassa kuin graffititaiteessa.

Julkiset tilat ovat toimineet graffititaiteen alustana siitä lähtien kun se nykyisin tuntemassamme muodossa alkoi kehittyä New Yorkin Bronxissa 1960-luvun lopulla. Monethan toki ajoittavat graffitin alkujuuret paljon kauemmas historiaan kuten Pompejin seinämaalauksiin tai muinaisiin luolamaalauksiin. Graffitien vastustajat taas ovat toistuvasti leimanneet katutaiteen silkaksi vandalismiksi vetoamalla kiinteistöjen arvoon ja graffitien poistamisen aiheuttamiin kustannuksiin. Joka tapauksessa yksityisen ja julkisen tilan välinen vastakkainasettelu kyseenalaistuu niin kyynikoiden elämänfilosofiassa kuin graffititaiteessa.[2]

Kyynikoilla kaduilla eläminen liittyi heidän yleisempään yksityisomaisuuden vastustukseensa. Taiteentutkija Gregory Blair on vertaillut antiikin kyynikoita ja amerikkalaista 1980–luvun punkbändi Blag Flagia, jonka laulusolistina toimi myöhemmin myös televisiossa ja valkokankaalla julkisuuteen noussut Henry Rollins. Blairin mukaan jatkuvasti kiertueilla keikkaileva yhtye jatkoi kyynikoiden ihannetta vapautua tietystä materiaalisesta tyyssijasta kuten omistusasunnosta ja pyrkimystä kannustaa ihmisiä ajattelemaan itse. Blair yhdistää Black Flagin yhteiskunnallisen kritiikin erityisesti Ronald Reaganin ajan yhdysvaltalaiseen keskiluokkaiseen elämänihanteeseen ja maassa samaan aikaan vallinneisiin rodullisiin ja yhteiskunnallisiin eriarvoisuuksiin.[3]

Sweep It Under The Carpet (2006). Kuva: Malin Grahn-Wilder

Blairin havainto osuu myös Banksyn taiteeseen, jonka eräs toistuva teema on kannustaa ihmisiä auktoriteeteista vapaaseen ajatteluun. Tallinnan näyttely esitteli oivaltavia keinoja, joilla Banksyn taide toteuttaa tätä päämäärää. Tapetoidusta seinästä astelee huoneen keskelle aidonkokoinen norsu ja tiiliseinään maalattu siivoja nostaa seinän valkoista pintaa kuin esirippua lakaistakseen roskat sen alle. Asetettuina samaan näyttelyyn Banksyn sodanvastaisten kannanottojen kanssa teokset herättävät kysymyksen siitä, miksi ihmisillä on tapana tuomita pahuutta mutta samalla lakaista vaikeiden asioiden käsittely maton alle.

Monien teoksien syvyys ja toisinaan huumori syntyvät yllättävistä vastakkainasetteluista. Englannin kuninkaallisen hovin vartijan kuuluu seistä hievahtamatta ikonisessa punaisessa puvussaan ja mustassa karvahatussaan; Banksyn teoksessa Queen’s Guard Pissing hän on kääntynyt virtsaamaan seinän viereen. Länsirannan vartiotorni symboloi sotaa ja segregaatiota; Banksy kutsuu meidät kuvittelemaan, miltä se näyttäisi huvipuiston karusellina, ja samalla pohtimaan, millaista on lapsuus sodan keskellä. Takarenkaansa menettänyt polkupyörä on tuttu urbaani näky, mutta Banksyn teoksessa rengas onkin muuttunut leikkivän tytön hulavanteeksi. Banksy saa katsojan kiinnittämään huomiota ympäristöönsä uusilla tavoilla. Erilaisiin yhteyksiin siirrettyinä tutut asiat saavat uusia merkityksiä. Ne vihjaavat, että maailman voisi nähdä toisin. Maailma voisi olla toisin.

Hula-Hoop Girl (2020). Kuva: Malin Grahn-Wilder

Ihmisten herättäminen itsenäiseen ajatteluun kääntämällä totunnaisia asioita ja arvoja ylösalaisin oli olennainen työkalu myös kyynikoiden retoriikassa. Tarinan mukaan Diogenes myytiin orjaksi, jolloin tämä ilmoittikin olevansa omistajansa isäntä, sillä hän filosofina oli sielultaan vapaa, kun taas orjanomistajat kahlehtivat itsensä omaan ahneuteensa. Kun Aleksanteri Suuri kysyi Diogeneelta, mitä tämä toivoi, filosofi pyysi tätä astumaan pois hänen aurinkonsa tieltä. Kyynikot julistautuivat rikkaiksi, vaikka eivät omistaneet oboliakaan, koska heillä oli hallussaan kaikki, mitä tarvittiin hyvään elämään.

Queen’s Guard Pissing on kuin kunnianosoitus antiikin kyynikoille. Kyynikoiden koulukunnan nimi juontuu kreikan koiraa merkitsevästä sanasta kýon (κύων), sillä kyynikot ihannoivat eläinten elämän yksinkertaisuutta ja nostivat esikuvakseen juuri antiikissa väheksytyn koiran. Kun eräillä päivälliskutsuilla Diogeneelle tämän vuoksi viskottiin luita, hän vastasi toimimalla kuin koira ja heitti vetensä kutsuvieraiden jaloille.

Banksy on tehnyt suuren osaan taiteellista tuotantoaan lain hämärällä alueella, maalaten seiniä luvatta ja paennut kiireesti paikalta.

Kuten graffititaiteilijoille on tyypillistä, myös Banksy on tehnyt suuren osaan taiteellista tuotantoaan lain hämärällä alueella, maalaten seiniä luvatta ja paennut kiireesti paikalta. Karnevaaleilla heiteltyjen väärien seteleiden lisäksi hän on tunnettu monista vastaavista tempauksista. Osan toteuttaminen on vaatinut huomattavaa nokkeluutta ja rohkeutta, kuten Guantanamo Bayn vangin asuun puetun puhallettavan nuken ripustaminen Disneylandiin. Valeasussa Banksy kävi myös kiinnittämässä British Museumin seinälle oman luolapiirroskarikatyyrinsa, jossa muinainen ihminen jahtaa härkää ostoskärryillä. Tallinnassa esillä ollut teos Trolley Hunters (2006) on tämän idean mukaelma.

Trolley Hunters (2006). Kuva: Houman Auriell

Vaikka graffititaide on monessa paikassa laitonta ja sen tekijä voi saada sakot, Banksyn graffitit nykyään vain nostavat kiinteistöjen arvoja ja hänen teoksiaan myydään suurilla summilla kansainvälisissä taidehuutokaupoissa. Bansky tuskin on heittänyt kaikkea omaisuuttaan mereen kuten Diogeneen oppilaan Krateen (n. 360–280 eaa.) kerrotaan tehneen, mutta hän on joka tapauksessa ottanut oivaltavasti kantaa taiteen kaupallistamiseen. Kun Girl and Balloon oli juuri huudettu Sothesbyssa 1,4 miljoonalla dollarilla, teos alkoi yhtäkkiä liikkua kehyksen sisään kätketyn silppurin läpi. Vastoin tarkoitusta, osittain silppuuntunut teos ei kuitenkaan menettänyt arvoaan. Diogenes olisi epäilemättä silti pitänyt silppurina toimivaa kehystä oivaltavana pilana.

Brooklynin seinään kirjoitetut sanat olisivat hyvin voineet olla Diogeneen omia, sillä hän alituisesti pilkkasi aikalaisiaan, jotka laumasieluisuuttaan toistivat vallitsevia tapoja vain siksi, että muutkin tekevät niin.

Myös Banksyn teokset saavat katsojan pohtimaan tavan ja tottumuksen mukaisia katsomisen, ajattelemisen ja toimimisen tapojaan. Ne voivat herättää ihmettelyä ja kirvoittaa naurua, mutta toimia myös voimakkaina yhteiskunnallisina kannanottoina. Kuten Banksyn Lontoon Clipstone Streetille vuonna 2011 sapluunalla maalatun rotan viereen kirjoitettu teksti tiivistää: If graffiti changed anything, it would be illegal.

Kirjoittaja on antiikin filosofiaan erikoistunut tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa. Hän on aikaisemmin myös työskennellyt Bronxissa taidekasvattajana.

Viitteet

[1] Keskeisin lähde Diogenes Sinopelaisen elämään on hänen elämänkertansa Diogenes Laertiuksen teoksessa Merkittävien filosofien elämät ja opit (suom. Marke Ahonen, Summa, 2002).

[2] Ulrich Blanché korostaa katujen merkitystä katutaiteelle teoksessaan Banksy – Urban Art in A Material World (Tectum Wissenschaftsverlag, 2016). Hän ehdottaa määritelmää, jonka mukaan katutaide on ”taidetta urbaanissa tilassa, jota ei rajoita laki tai auktoriteetin kuten sponsorin, kodinomistajan, tai valtion mieltymys – taidetta joka ei ole suoraan kaupallista” (s. 48). Hänen mukaansa esimerkiksi julkiseen tilaan taiteilijalta tilattu muraali ei siis ole katutaidetta.

[3] Gregory Blair: ”Cynics and Punks”, teoksessa Errant Bodies, Mobility, and Political Resistance (Palgrave Macmillan, 2018).