Jos henkilö kuuluu etniseen ja kulttuuriseen vähemmistöön, hänellä on vaikeuksia toimia näyttelijän ammatissa Suomessa. Olosuhteeseen on niin totuttu, ettei syrjintää edes tunnisteta.
Erilaisuutta ei edes tarvitse kohdata, jos koko työryhmä on valkoinen.
Näyttelijäliiton yhdenvertaisuusryhmän kaikille näyttelijöille tekemässä kyselyssä tuli esiin, että kulttuurinen monimuotoisuus on harvinaista ja monissa työympäristöissä on vain valkoisia kantasuomalaisia henkilöitä.
Oma tausta on vaikuttanut työtilaisuuksien saantiin negatiivisesti.
Etnisiin vähemmistöön kuuluvista vastaajista 88 prosenttia koki, että oma tausta on vaikuttanut työtilaisuuksien saantiin negatiivisesti. Yksi syistä on kielitaito. Suomessa vaaditaan lähes täydellistä suomea.
Sormella osoitettiin kohti teattereiden johtajia. Suurin osa kaikista vastaajista oli sitä mieltä, etteivät johtajat tee tarpeeksi töitä yhdenvertaisuuden saavuttamisen eteen, eivätkä johtajat ja ohjaajat ota vastuuta toiminnastaan.
Kysely tehtiin kolme vuotta sitten. Tilanne ei voi myöskään parantua, jos rasismia ei tunnisteta ja rekrytoinnin ja työtapojen muutos on jähmeää.
• • •
Millä tavalla teatterin monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta pyritään kasvattamaan? Otan esimerkin läheltä, kotikaupungistani Oulusta.
Oulun teatteri sai Jane ja Aatos Erkon säätiöltä 497 000 euron apurahan hankkeelle, jonka tavoite on moninaistaa suuren näyttämön sisältöjä vuosina 2025–2027. Hankkeen nimi on ”Suuren näyttämön teosten monimuotoisuus ja kansainvälinen osaaminen tulevaisuustekijöinä”.
Kyseessä on kehitysraha, jolla ei voi rahoittaa teatterin perustoimintaa.
Kun teattereiden rahoitus pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen tekemien taiteen ja kulttuurin leikkauksien myötä supistuu, se tarkoittaa Oulun teatterin taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion mielestä vääjäämättä myyntivarmempaa ohjelmistoa ja monimuotoisuuden vähenemistä: pienempien taiteellisten riskien ottamista, vähemmän vierailevia taiteilijoita ja vähemmän tilattuja näytelmiä eli uusia kantaesityksiä.
Taide osaltaan määrittelee sitä, miltä suomalaisuus näyttää ja kenen näkökulmia pidetään olennaisina.
Viime vuoden lopussa lopetettua Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehteä varten tekemässäni haastattelussa Lehmuskallio korosti, ettei halua ohjelmiston menevän kaupallisuus ja myynti edellä siihen suuntaan, että näyttämöllä on ”se valkoinen mies pulassa kolmen rakastajattarensa keskellä”. Siinä jää hänen mielestään niin paljon maailmasta ja teatterista käsittelemättä.
Taide osaltaan määrittelee sitä, miltä suomalaisuus näyttää ja kenen näkökulmia pidetään olennaisina, Lehmuskallio muistutti. Vähemmistönäkökulmien huomiotta jättäminen ei vastaa nykymaailmaa.
• • •
Ouluun anottu ja saatu Jane ja Aatos Erkon säätiön hankeapuraha vaikuttaa kaiken kulttuurin kurittamisen ja kurjistamisen keskellä varsinaiselta täsmäonnenpotkulta. Jo tänä keväänä pohjoiset teatterinkatsojat pääsevät näkemään, miten hankkeen tavoitteet alkavat konkreettisesti näkyä ohjelmistossa ja säteillä teatterin toiminnassa.
Oulun teatteri toteuttaa apurahalla kuusi suuren näyttämön produktiota, joilla tavoitellaan paremmin esimerkiksi eritaustaisia ja ei-suomenkielisiä katsojia sekä 13–18-vuotiasta yleisöä.
Monimuotoisuutta tulkitaan ja kasvatetaan siis monesta vinkkelistä: sisältöjen ja tekijöiden monimuotoisuus, esittävän taiteen lajien monimuotoisuus ja kansainvälisen osaamisen kehittäminen.
Diversiteetiltään värikkäämmän teatteritilan ja esitysten rakentaminen on tärkeää vahvasti rasistisia ja natsistisia ajatuksia viljelevän kotimaan- ja maailmanpolitiikan keskellä.
Monimuotoisemman teatterihankkeen ensimmäinen hedelmä Oulussa on 23. huhtikuuta ensi-iltaan tuleva uutuusnäytelmä Perillä – Destination – الوصول إلى. Suuren näyttämön kantaesityksen ovat käsikirjoittaneet Oulun teatterin dramaturgi Jukka Heinänen sekä Helsingissä ja Berliinissä toimiva kuva- ja äänitaiteilija, teatterintekijä Moe Mustafa yhteistyössä.
Kuwaitissa palestiinalaiseen perheeseen syntynyt ja Ammanissa Jordaniassa kasvanut Moe Mustafa vierailee teatterikappaleessa myös näyttelijänä.
Toinen vierailija on Teatterikorkeakoulussa näyttelijäksi opiskeleva Youssef Asad Alkhatib. Palmyrassa Syyriassa syntynyt Asad Alkhatib kulki kotimaastaan ensin yksin Kreikkaan, sitten alaikäisenä perheettömänä kiintiöpakolaisena Suomeen.
• • •
Perillä – Destination – الوصول إلى -esitys on ensimmäisenä lunastamassa monimuotoisuuden ja etnisen diversiteetin lupausta Oulun teatterin kolmevuotisessa hankkeessa.
Moniäänisyyttä ja ilmaisun vapautta kaipaa kovasti nyt, kun valtion rahoitusleikkauksissa on nähty ideologisia motiiveja ja niitä on arvioitu käytettävän kulttuurin infrastruktuurin tavoitteellisen hajottamisen ja jopa sensuurin välineenä.
Moniäänisyyttä ja ilmaisun vapautta kaipaa kovasti nyt, kun valtion rahoitusleikkauksissa on nähty ideologisia motiiveja.
Perillä-esityksen ihmisolennot asuttavat samaa kerrostaloa. Seinien sisä- ja ulkopuolilla puhutaan useita kieliä aivan niin kuin useimmissa kerrostaloissa tänä päivänä. Rappukäytävässä eritaustaiset ihmiset, monikulttuuriset taustat, muistot ja käsitykset kodista kohtaavat.
Dramaturgi, käsikirjoittaja Jukka Heinäsen mukaan tavoitteena ei ollut tehdä ”maahanmuuttajajuttua”. Näytelmään haettiin yhteisiä teemoja, jotka lävistävät sekä maahanmuuttajat että kantasuomalaiset.
Vähitellen inkluusioajatukset valuvat myös näyttämölle myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Mika Myllyahon johdolla Kansallisteatteri on tässä jo kunnostautunut monin eri tavoin.
Heinänen on vankasti sitä mieltä, että kaupunginteatterin pitäisi olla niidenkin teatteri, jota ovat tulleet muualta. ”Nykyisin kerrostalojen ovissa on myös ulkomaalaisperäisiä nimiä.”
Ensimmäisen kerran Oulun teatterin lavalla puhutaan myös arabiaa. Muut esityskielet ovat suomi ja englanti, joka sekin on harvinaista täkäläisessä teatterissa. Lisäksi esitystä voi seurata kännykästä tekstitettynä englanniksi ja selkosuomeksi.
Toivottavasti esitys puhkaisee vaikka mitä kattoja ja purkaa ennakkoluuloja. Tällaiselle neuvottelulle on tarvetta akuutisti Oulussa, joka nousi viime kesänä julkisuuteen useiden rasistisin motiivein tehtyjen puukotusten ja nuoriin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin kohdistuneiden tapon yritysten takia.
• • •
Taiteellinen johtaja Alma Lehmuskallio kyllä myöntää, että Perillä-näytelmän kaltaiset suuren näyttämön produktiot ovat taloudellinen riski, koska niillä tavoitellaan myös uusia yleisöjä. Mutta ne ovat tärkeitä, koska yhteiskunnassa näkyy poteroitumiskehitystä.
Oulussa vähemmistöt ovat aika pienet. Niitäkään ei Lehmuskallion mielestä pitäisi hukata vaan löytää heidät sisään teatterin ja kulttuurien vuoropuheluun.
Lehmuskallio pyrkii aktiivisesti kohti uusia avauksia. Inklusiivisuus on hänen mielestään elinehto teatterin tulevaisuudelle. Mutta ilman Jane ja Aatos Erkon säätiön hankeapurahaa tällaiset uudet avaukset jäisivät helposti tekemättä.
Näyttelijäliiton yhdenvertaisuusryhmän tekemän kyselyn tuloksista raportoi Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton Temen nykyinen jäsenyysasiantuntija Maria Sairanen Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehden numerossa 1/2023.
• • •
Eeva Kauppisen aiemmat kolumnit Kritiikin Uutisissa:
Mitkä ovat kuuntelijana varjoni ja pääseekö eläin minussa esiin? (1.2.2025)
Työläiskirjallisuutta köyhistä naisista, joille on elämässä käynyt paska mäihä (2.12.2024)
Kumpi kuumottaa enemmän: kiinni oleva itäraja vai kauppoihin jo ilmestyneet joulukalenterit? (21.10.2024)
Puuttuuko Suomelta tulevaisuuden visio vai onko se väärä? (3.9.2024)
Kuopiossa syntynyt Eeva Kauppinen on kulttuuritoimittaja, tanssi- ja teatterikriitikko Oulusta. Hän on työskennellyt sanomalehti Kalevassa vuodesta 1985 ja kirjoittanut Pohjois-Suomen aiheista Teatteri&Tanssi+sirkus-lehteen avustajana vuodesta 1999. Kauppinen kutsuttiin SARVin kunniajäseneksi 2019.
Kuva: Jouni Viitala
