Me suomalaiset olemme perinteisen käsityksen mukaan ahkeraa lukijakansaa. Kirjojen lukeminen on Tilastokeskuksen mukaan yksi lempiharrastuksistamme vaikka se on viime vuosina nuorten keskuudessa vähentynyt tai ainakin muuttanut muotoaan. Jos erilaisten luovan kirjoittamisen kurssien osallistujamääristä ja verkkoon versoneista kirjoittajablogeista voi mitään päätellä, olemme myös aktiivista kirjoittajakansaa.
Erilaiset pienet kulttuuri- ja kirjallisuuslehdet sijaitsevat näiden harrastusten leikkauspisteessä. Monelle kirjoittajalle harrastajayhdistysten jäsenlehdet tarjoavat ensimmäisen julkaisukanavan ja tutustuttavat lukijansa uusiin kotimaisiin kirjoittajiin. Painoskoot lehdissä ovat kuitenkin melko pieniä ja irtonumeroita on yleensä saatavilla vain erikseen tilaamalla, kirjallisuustapahtumissa yhdistysten myyntipisteiltä tai hyvin varustelluista kirjakaupoista.
Tämä pätee ehkä erityisesti spekulatiiviseen fiktioon keskittyvien lehtien kohdalla. Esimerkiksi Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien Kosmoskynä-lehden painokset ovat viimeaikoina olleet 250 kappaletta ja H. P. Lovecraft – Historiallinen seura ry:n Kuiskaus pimeässä -lehden 350 kappaletta. Lehdet ilmestyvät kahdesti vuodessa. Kosmoskynän rinnalla ilmestyy itsenäinen verkkolehti, jossa julkaistaan pitkin vuotta novelleja, artikkeleita ja kirja-arvioita. Tyypillisesti yhteen lehteen mahtuu kahdesta neljään novellia ja vaihteleva määrä kritiikkejä.
Olemme myös aktiivista kirjoittajakansaa.
Kritiikki näyttelee lehtien sivuilla luontevaa roolia. Kuiskaus pimeässä -lehden kirjallisuuskritiikit painottuvat romaaneihin ja novelliantologioihin tai Howard Phillips Lovecraftin (1890–1937) kirjalliseen perintöön sopivaan tietokirjallisuuteen. Kosmoskynässä kritiikki käsittelee spekulatiivisen fiktion kenttää laajemmin ja lehdessä julkaistaan muun muassa vuosittain Nova-kirjoituskilpailussa menestyneitä novelleja. Kosmoskynän ”Kosmisessa colosseumissa” arvostellaan myös muissa lehdissä, esimerkiksi Portissa, Spinissä ja Kuiskauksessa pimeässä ilmestyneitä novelleja. Kosmoskynässä ilmestyvien novellien yhteydessä julkaistaan tarinasta tiivis arvio.
Vaikka spekulatiivisen fiktion kenttään kuuluvaa kotimaista fantasiaa, tieteiskirjallisuutta, maagista realismia tai yliluonnollista kauhua on saatavilla aiempaa enemmän, lajityyppi jää suomeksi kirjoitettuna selvästi sekä valtavirran että oman genrensä käännöskirjallisuuden varjoon. Jos spekulatiivinen fiktio on edelleen marginaalissa kirjakaupan hyllyllä tai kustantamojen julkaisukatalogeissa, novellit ja muu lyhytproosa muodostavat marginaalin sisällä vielä oman vähemmistönsä. Novellimittaiset teokset eivät tunnu juuri saavan näkyvyyttä aiheeseen vihkiytyneiden kirjallisuuslehtien ulkopuolella.
Julkaisukanavien ja rehellisen kritiikin löytäminen alkutaipaleella voi osoittautua tärkeäksi kannusteeksi.
Tässä kuvaan astuvat Kosmoskynän ja vastaavien julkaisujen kaltaiset genrelehdet, jotka näyttelevät tärkeää roolia yhtäältä uusien kirjoittajien palautekanavana ja toisaalta tekstien tuomisessa lukevan yleisön saataville. Novelleihin keskittyville ja usein aloitteleville kirjoittajille genrelehtien kritiikkien mahdollistama oman tekstin tarkastelu ulkopuolisin silmin on kirjoittajan näkökulmasta arvokasta palautetta. Parhaimmillaan se auttaa kirjoittajaa kehittymään, vaikka arvostelijan tai kriitikon miellyttäminen tuskin koskaan onkaan itsetarkoituksellista.
Kun ajatellaan, että proosan kirjoittaminen lähtee usein liikkeelle juuri lyhyemmistä teksteistä, julkaisukanavien ja rehellisen kritiikin löytäminen alkutaipaleella voi osoittautua tärkeäksi kannusteeksi. Murtumaton hiljaisuus on usein ankaraa kritiikkiäkin koleampaa. Kritiikki kertoo vähintään siitä, että oma hengentuote on noteerattu.
Vaikka pienempien kirjallisuuslehtien painokset ovat Suomessa melko vaatimattomia ja keskittyvät ensisijaisesti julkaisevan kulttuuriyhdistyksen jäsenkuntaan, ne tarjoavat kirjoittajille näkyvyyttä paitsi tekstiensä, myös niitä käsittelevien kritiikkien kautta. Ei myöskään pidä väheksyä kirjastojen lehtisaleihin päätyviä kappaleita, jossa ne ovat kenen tahansa kiinnostuneen saatavilla. Proosan kirjoittajien lisäksi huolellisesti toimitetut lehdet mahdollistavat otollisen kasvualustan myös kriitikoille – itsekin päädyin kirjoittamaan kritiikkejä spekulatiivisesta fiktiosta tätä kautta.
* * *
Teemu Korpijärvi on helsinkiläinen historia-alan väitöskirjatutkija, luovan kirjoittamisen opettaja, kriitikko ja spekulatiivisen fiktion kirjoittaja. Tietokirjakritiikkejä ja -arvioita hän ryhtyi laatimaan opiskellessaan historiaa Helsingin yliopistolla. Viime vuosina hän on kirjoittanut kritiikkejä myös erilaisista spekulatiivisen fiktion lajeista, romaaneista ja novelleista runoihin. Suomen arvostelijain liitossa hän toimii liiton ja kirjallisuusjaoksen hallituksissa.
