Platonin ajatus taiteen hyödyllisyydestä voi hyvin tässä päivässä. Platonin mielestä runoilijat ovat epäluotettavia ja jopa vahingollisia. Nuorille tulee opettaa ainoastaan sellaista kirjallisuutta, joka kannustaa heitä toimimaan valtion parhaaksi. Valtioon taas hyväksytään vain sopiva, riittävän ankara runous, joka esittää jumalat hyvinä ja oikeudenmukaisina.
Tämän päivän jumalat eivät ole Zeus, Hera tai Athene vaan Talous, Hyveellisyys ja Hyöty.
Taiteen ja hyödyn sidos on kaksipiippuinen asia. Toisaalta on järkevää tehdä lopultakin tiettäväksi, että kulttuuri työllistää 130.000 ihmistä (metsäteollisuus 74.000, korona-ajan silmäterä hotelli- ja ravintola-ala 95.000) ja että siinä liikkuu 13 miljardia liukasta euroa, jotka taas muodostavat melkein 4 % bruttokansantuotteesta. Tähän asiantilaan on aiheellista vedota, kun somessa huudetaan, että menkää loiset oikeisiin töihin.
Korona-ajan rajoitukset ovat iskeneet tuhoisasti kulttuuriin ja vieneet työmahdollisuudet liian monilta. On aiheellista yhä uudelleen toistaa viestiä, että taiteilijat tekevät oikeita töitä ja ovat usein saaneet niihin pitkän koulutuksen. He ovat rahanarvoisia asiantuntijoita, jotka pyörittävät kansantalouden pyöriä. Jospa hiljalleen oikenisi käsitys apurahasyöttiläistä, jotka lipittävät kapakassa punaviiniä kansan selkänahasta revityillä verorahoilla.
Tämän päivän jumalat eivät ole Zeus, Hera tai Athene vaan Talous, Hyveellisyys ja Hyöty.
Kun minun piti raportoida saamani apurahan tuottamat hyödyt, olin ymmälläni. Lomakkeessa kysyttiin, ketä olin työllistänyt. Kenet kirjailija muka työllistäisi? Itseni tietysti, ajattelin, kunnes ajattelin vähän pidemmälle ja huomasin: olen työllistänyt ihmisiä kustantamossa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Olen tuottanut työtä paitsi markkinoinnin ja viestinnän osaajille kuten valokuvaajille, toimittajille ja kriitikoille, myös postille ja kirjapainolle. Hyvä tavaton, olenhan hyödyttänyt myös Suomen puujalkaa, paperiteollisuutta, sillä paperille kirjat painetaan! Liikennekin on hyötynyt, kun kirjani vuoksi olen matkustanut junalla ja autolla esiintymään siellä ja täällä. Taloudellisen hyödyllisyyteni renkaat laajenivat laajenemistaan verotoimistoon, K-Marketiin, sähköyhtiöön, tietokonehuoltoon, kampaajalle, hierojalle…
Asian kääntöpuoli on, että ajatus taiteen hyödyllisyydestä on vaarallinen. Kun aletaan ulkopuolelta luetella taiteen hyviä ja hyödyllisiä tehtäviä, hälytyskellojen pitäisi soida.
Nobel-komitean mielestä kirjallisuuden tulee edistää demokratiaa, läpinäkyvyyttä, empatiaa ja toisten kunnioitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman toimikunnan mukaan ”taide tulee nähdä osana laajentuvaa palvelusektoria ja elinkeinotoimintaa”. Eri yhteisöjen julkaisuissa vaaditaan, että taide edistäisi sukupuolen moninaisuuden tunnistamista, yhdenvertaisuutta, hyvinvointia, mielenterveyttä, yhteisöllisyyttä, resilienssiä, kaupunkien vetovoimaisuutta ja rakennusten arvoa. Sen pitäisi valmentaa nuoria työelämään, virkistää vanhuksia laitoksissa ja auttaa vankeja pärjäämään vapaudessa. Taiteen tehtävä on vähentää negatiivisia tunteita, syrjäytymistä ja lääkehoidon tarvetta. Taiteen tulee olla realistista muodoltaan, sosialistista sisällöltään ja edistää työväenluokan kansainvälistä taistelua. Ai, anteeksi, tämä tavoitehan olikin Neuvostoliitosta.
”Kokoelmaani myydään sata kappaletta ja se aiheuttaa lukijoissa alakuloisuutta tai hämmennystä.”
Taiteen hyödyllisyyttä mitataan. Miten paljon julkinen taide lisää rakennusten arvoa? Miten kertautuu taiteeseen sijoitettu euro? Paljonko musiikkifestivaali tuo kaupunkiin rahaa? Apurahan hakijan pitäisi selvänäkijän kyvyin jo etukäteen tietää, mikä on teoksen merkittävyys, vaikutus ja jopa yleisömäärä. Hakemuksen arvioijan taas pitäisi pystyä ennustamaan, onko tuleva teos vakuuttava ja alueellisesti, valtakunnallisesti tai kansainvälisesti merkittävä.
Ehkä runoilijan tulisi kirjoittaa apuraha-anomukseensa: ”Kokoelmaani myydään sata kappaletta ja se aiheuttaa lukijoissa alakuloisuutta tai hämmennystä, koska valtaosa ei ymmärrä runojeni ideaa”.
Taide voi vaikuttaa monin tavoin ja tuottaa hyötyjä, mutta sen ei pidä edistää mitään muuta kuin hyvää taidetta. Sen tarkoitus ei ole olla osa palvelusektoria tai terveydenhuoltoa. Hyvinvointivaikutukset ovat sivuoireita ja hyvä on, jos niitä on. Taidetta tehdään taiteen vuoksi.
Anneli Kanto on kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka tuotantoon kuuluu näytelmiä, televisiokäsikirjoituksia, lastenkirjoja ja historiallisia romaaneja, joista viimeisin, Rottien pyhimys, ilmestyi keväällä 2021.
Kuva: Marek Sabogal
