Suomen ensimmäinen saamen kielellä esitettävä kokoillan ooppera Ovvlá saa kantaesityksensä Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden alussa. Yhtä aikaa syntyy kaksi muutakin saamelaisoopperaa: Yön päivä ja Eatnama váibmu / Jordens hjärta. Miksi juuri nyt?
Saamelainen kirjailija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Suvi West toteaa, että saamelaisia kirjoja, elokuvia tai oopperoita pitäisi hänen mielestään käsitellä yksittäisinä taideteoksina eikä typistää niitä etnografisiksi ilmiöiksi.
Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026. Vuoden ohjelmaan sisältyy monipuolinen kattaus saamelaiskulttuuria. Yksi suurimmista tuotannoista on Oulun teatterin saamelaisooppera Ovvlá, joka saa kantaesityksensä tammikuussa. Oopperan libreton kirjoittaa Tenossa asuva saamelainen näytelmäkirjailija Juho-Sire / Siri Broch Johansen. Tilausteos toteutetaan yhteistyössä Oulu Sinfonian, Saamen kansallisteatteri Beaivvášin ja Oulu 2026:n kanssa.
Oopperan päähenkilön Ovvlán tarina on käsikirjoittajalle hyvin henkilökohtainen. Ovvlá on lapsi, joka erotetaan vanhemmistaan ja pakotetaan asuntolakouluun. Sisäoppilaitoksen kasvatus aiheuttaa suuren yksinäisyyden ja sisäisen konfliktin, jossa ristikkäin ovat kolonisoitu minuus ja rikki revitty alkuperäinen saamelainen identiteetti.
Oulu ei ole tähän asti näkyvästi identifioitunut saamelaiskulttuurin kautta. Vaikka Oulu on Suomen suurin saamelaiskylä. Kaupungissa asuu noin tuhat saamelaista. Joka kymmenes Suomen 10 000 saamenkielisestä ja saamenkielitaustaisesta ihmisestä asuu Oulussa.
Oulu on Suomen suurin saamelaiskylä.
Oulun humanistiseen tiedekuntaan kuuluu myös Giellagas-instituutti. Yksiköllä on valtakunnallinen vastuu saamen kielten ja saamelaisen kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa.
Silti saamelaisia ei näy missään, Oulu 2026 -tiimin saamelaiskulttuurin koordinaattori Aino Valovirta on todennut.
Liekö näkymättömyys yksi syy siihen, että uuden oopperan tekijät ovat tavanomaista sinnikkäämmin lähteneet ja joutuneet perustelemaan valtaväestöön lukeutuville kummastelijoille kulttuuripääkaupunkivuoden isoa saamelaisoopperaa, jota rahoittaa myös Suomen Kulttuurirahasto.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden ylätason teema on kulttuuri-ilmastonmuutos. Eikö ole itsestään selvää, että Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa tulee kulttuuripääkaupunkivuoden myötä näkyväksi ja valtaväestökin havahtuu elävään saamelaiskulttuuriin?
• • •
Oulun kirjamessuilla lokakuun alkupuolella järjestettiin sopivasti paneelikeskustelu ”Saamelainen kertoja kaupungissa”. Keskustelua kävivät Jussi-palkittu jokisaamelainen kirjailija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Suvi West ja saamelaisen kulttuurin emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtola, jolta on juuri ilmestynyt 500-sivuinen tietokirja Kenen maa, kenen ääni? – Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään.
Veli-Pekka Lehtola kertoi havainnolliseen ja hauskaan tyyliinsä, mitä arjessa tapahtuu, kun hänet Oulun kadulla tunnistetaan saamelaiseksi. Silloin kysytään monesti, minkälainen ilma siellä Inarissa oli, kun läksit.
Lehtolan mielestä se on hankala kysymys, miten saamelaisuus ilmenee kaupungissa. Jos New Yorkissa asuvalta suomalaiselta kysyttäisiin, että miten suomalaisuus näkyy siellä, olisiko sitä helppo määritellä?
Sukupolvien mittaan on syntynyt citysaamelaista nuoria, jotka ovat kasvaneet kaupungeissa ja silti heillä on luonteva saamelainen identiteetti.
Saamelaisia on muuttanut kaupunkeihin 1950- ja 1960-luvuilta lähtien, hän huomauttaa. Emeritusprofessorin mukaan sukupolvien mittaan on syntynyt citysaamelaista nuoria, jotka ovat kasvaneet kaupungeissa ja silti heillä on luonteva saamelainen identiteetti.
Kiista siitä, miten saamelainen määritellään ja kuka voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, on Lehtolan mukaan vaikuttanut paljon ja kipeästi paikallisiin suhteisiin Lapissa. Pohjoisesta muutetaan etelämmäs ristiriitoja karkuun. Hänen tuttavalleen löytyi Oulusta saamelainen yhteisö, jossa ei ollut vastaavia ristiriitoja ja paineita kuin saamelaisalueella.
• • •
Saako puhua ilmiöstä, jos kolme saamelaisoopperaa syntyy yhtä aikaa Oulussa, Tukholmassa ja Helsingissä?
Samaan aikaan Oulun oopperatuotannon kanssa työn alla on Outi Tarkiaisen säveltämä ooppera Yön päivä, joka saa kantaesityksensä Essenin Aalto-teatterissa Saksassa tammikuussa 2027 ja esitetään Suomen kansallisoopperassa syksyllä 2027. Yön päivä perustuu Niillas Holmbergin romaaniin Halla Helle.
Kolmas saamelaisooppera Eatnama váibmu / Jordens hjärta saa kantaesityksensä ensimmäisenä. Kungliga Operan eli Ruotsin kuninkaallinen ooppera tuo sen oopperatalon suurelle näyttämölle jo 15. marraskuuta. Pohjoissaameksi kirjoitetun libreton on laatinut Rawdna Carita Eira ja ohjaajana toimii elokuvaohjaajana tunnettu Elle Márjá Eira.
Kirjailija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Suvi West tyrmää jyrkästi tämän yhtäaikaisuuden typistämisen buumiksi, trendiksi tai aalloksi. Kysymys on enemmän siitä, mitä asioita valtamedia haluaa nostaa esiin.
Westin mielestään ”muut” voivat yrittää hallita saamelaisten aivoja sillä, että he alkavat nimittää asiaa ilmiöksi. Se kertoo hänen mielestään enemmän suomalaisesta yhteiskunnasta kuin saamelaisista, ja siitä, kuinka yhteiskunnastamme löytyy edelleen hyvin stereotyyppistä ajattelua saamelaisia kohtaan.
”On tavallista, että sama idea syttyy monessa päässä yhtä aikaa. Se tulee olemaan myös tulevaisuutta. Saamelaiset ovat tulleet jäädäkseen kaikille taiteen kentille. Me ei olla enää objekteja, joita tarkkaillaan, ja joista kerrotaan ja kirjoitetaan, vaan me ollaan aktiivisia tekijöitä, ihan hemmetin kovia tarinankertojia.”
• • •
Saamelaisoopperoiden libretistit Niillas Holmberg, Rawdna Carita Eira ja Juho-Sire ovat kaikki johtavia saamelaiskirjailijoita. Saamelaiskirjailijat ja -taiteilijat ovat myös kriittisiä siitä, mihin he lähtevät mukaan, Lehtola huomautti.
Oulu 2026 -tiimin saamelaiskulttuurin koordinaattori Aino Valovirta komppaa näitä näkemyksiä. Saamelaiset tekijät ovat hänen mielestään taitavia, heitä alkaa olla paljon ja osa nousee näkyviin myös valtaväestön keskuuteen ja taiteen valtavirtaan. Saamelaistaiteilijoita ei voi enää sivuuttaa.
Saamelaistaiteilijoita ei voi enää sivuuttaa.
Westin mielestä on saamelaisen taiteilijan kannalta epämielenkiintoista ja todella väärin, jos kirjoja, elokuvia tai oopperoita ei käsitellä yksittäisinä taideteoksina, vaan ne typistetään etnografisiksi ilmiöiksi.
Saamelaistaiteissa iso kysymys on, kenelle taiteen tekijä haluaa puhua. Toiset ovat Veli-Pekka Lehtolan mukaan halunneet puhua saamelaisille itselleen ja toiset enemmistölle. Lukuisia tietokirjoja saamelaisten historiasta ja kulttuurista julkaisseen tekijän mukaan saamelaisen historian kerronnan lähtökohtana on paljolti säilynyt, että kirjoittaja puhuu yhtä aikaa kahdelle yleisölle.
”Toisaalta se aiheuttaa aikamoisia paineita siihen, miten minä kerron, että haluttu osapuoli sen ymmärtäisi.”
• • •
Saamelaisten kokemaa ylisukupolvista sortoa käsittelevä Ovllá on ensimmäinen kokoillan ooppera Suomessa, joka kantaesitetään saamen kielellä.
Alkusysäys Ovllá-oopperaan tuli Oulun teatterin taiteelliselta johtajalta Alma Lehmuskalliolta, jonka mielestä teatterilla on velvollisuus nostaa esiin myös arkoja ja ristiriitaisia vähemmistöaiheita. Idea tilausoopperasta syttyi, kun Lehmuskallio tutustui Norjan saamelaisten totuus- ja sovintokomission raporttiin. Suomessa saamelaisten totuus- ja sovintokomitean työ on vielä kesken.
Lehmuskallio totesi vanhat oopperateokset maailmankuvaltaan hyvin patriarkaalisiksi ja näkee niiden katsovan asioita valtaapitävän kolonialistisesta näkökulmasta. Siksi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan haluttiin tehdä maailman kantaesitysooppera vähemmistönäkökulmasta.
Ovllá on ensimmäinen kokoillan ooppera Suomessa, joka kantaesitetään saamen kielellä.
Ovvlán nimirooli esittäjän Emil Kárlsenin mielestä uutuusooppera osoittaa, että kulttuurit lähestyvät toisiaan. Se on näyttelijälle ja esityksen joikujen säveltäjälle esimerkki kansojen välisen sovinnon mahdollisuudesta.
Sekä Alma Lehmuskallio että Ovvlán ohjaaja Heta Haanperä ovat korostaneet alusta saakka, että teos pitää tehdä ”herkässä ja kuuntelevassa yhteistyössä saamelaistaiteilijoiden kanssa”.
Siksi iso osa Ovllán suunnittelutyöryhmän tekijöistä on saamelaisia: lavastajana on Geir Tore Holm, pukusuunnittelijana Bihtošoabbá Helme / Helmi Hagelin ja valosuunnittelijana Øystein Heitmann ja koreografina Auri Ahola.
Näin Lehmuskallio sanoittaa teoksen eettiset ja etnologiset lähtökohdat: ”Tiedostan, että operoimme herkällä alueella tässä ajassa, jossa aiheellisesti kysytään, kenellä on oikeus kertoa kenenkin tarinoita. Meillä ei valtaväestön edustajina ole omistajuutta saamelaisten tarinoihin.”
Ovvlá-oopperan esityskielet ovat pohjoissaame ja suomi. Teos tekstitetään suomeksi, pohjoissaameksi ja englanniksi. Loppuunmyyty ensi-ilta on Oulun teatterin suurella näyttämöllä 16.1.2026.
• • •
Eeva Kauppisen aiemmat kolumnit Kritiikin Uutisissa:
Mitkä ovat kuuntelijana varjoni ja pääseekö eläin minussa esiin? (1.2.2025)
Työläiskirjallisuutta köyhistä naisista, joille on elämässä käynyt paska mäihä (2.12.2024)
Kumpi kuumottaa enemmän: kiinni oleva itäraja vai kauppoihin jo ilmestyneet joulukalenterit? (21.10.2024)
Puuttuuko Suomelta tulevaisuuden visio vai onko se väärä? (3.9.2024)
Kuopiossa syntynyt Eeva Kauppinen on kulttuuritoimittaja, tanssi- ja teatterikriitikko Oulusta. Hän on työskennellyt sanomalehti Kalevassa vuodesta 1985 ja kirjoittanut Pohjois-Suomen aiheista Teatteri&Tanssi+sirkus-lehteen avustajana vuodesta 1999. Kauppinen kutsuttiin SARVin kunniajäseneksi 2019.
Kuva: Jouni Viitala
