Kritiikin Uutisten kevään teemoista yksi on läsnäolo: Läsnäolon kaipuu on tosiasia, mutta läsnäolon välttämättömyys on sekin yksi hyvinvoinnin ehdoista. Pandemian aiheuttama digitaalinen kulttuurikorvaushoito näyttää tällä hetkellä olevan juuri sitä itseään, korvaushoitoa.
Jos kaikki voi mennä jotenkin pieleen, niin syksyn teatterikohussa meni, vähän joka suunnalla. Kukaan Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -ohjauksesta syntyneeseen tapahtumavyöryyn osallistuneista ei välttynyt virheiltä. Puhuttiin toinen toistensa ohi ja väärinymmärrykset seurasivat toisiaan, eikä mediassakaan tiedetty mistä oikeastaan puhutaan tai mistä pitäisi puhua. Kritiikin Uutisten Kaikki Agradosta -juttusarja avaa vielä kerran Pedro Almodóvarin Kaikki äidistäni -elokuvan (1999) teatteriohjauksesta alkunsa saanutta kohua.
Kritiikin Uutisten syksyn aloittaa Ville Hämäläinen kritiikillään Ellun Kanojen antologiasta Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle. Kun pohditaan lukemisen tulevaisuutta, silloin tuskin voi välttää hyväsome–pahasome -dialektiikkaa, ja juuri sitä Hämäläinenkin tekstissään käy läpi. Aiheen parissa painitaan muutenkin Kritiikin Uutisten alkusyksyn tarjonnassa.
Eikö jo toinen niistä askelmista, jotka virittävät ihmisolennossa kiinnostuksen taiteeseen ja kulttuuriin, ole kriitikon näkökulma? (Nimitettäköön ensimmäistä lumoutumiseksi.) Vaikka kaikista meistä ei tule ammattikriitikoita, kuten ei myöskään ammattitaiteilijoita, jokin yliyksilöllinen vaisto ihmisessä viettää siihen suuntaan. Tämän voimavaran kultivoiminen on kulttuurin, niin taiteen kuin sen kritiikin, yksi tehtävä.
Reaktivaatio – spirituaalisen voiman palauttaminen teosesineelle – ei ole voodoossa mikään yleinen proseduuri, mutta sellaiseen on tullut tarve, kun voodooesineistöä palautetaan länsimaista niiden alkusijoille.
Päätoimittajan ristiriitaisia ja potentiaalisesti hereettisiä mietteitä taiteesta ja spirituaalisesta voodoon innoittamana.
Vaikka vastatuulet lepattavat välillä purjeita, niin luovikoon taide, kulttuuri ja syvällinen kritiikki yhteiskunnassamme uusille raikkaille vesille. Navigoikaamme kulttuurisen muistin merillä, taivaan merkit ja pohjavirrat tutkien!
Kesän mieltäkiinnittävin taidekritiikki Suomessa ilmestyi mitä ilmeisimmin Brittein saarilla. The Guardian -lehden kriitikko Jonathan Jones lyttäsi Lontoon Kuninkaallisessa taideakatemiassa lokakuun lopulle avoinna olevan Helene Schjerfbeckin (1862–1946) teosten näyttelyn.
Kritiikin Uutiset tulee keväällä julkaisemaan juttusarjan aiheesta digitaalisuus ja kritiikki. Artikkeleita aiheesta voi tarjota 15.4. asti. Lehden pääkirjoituksessa tarkastellaan digitaalisuutta esimerkinomaisesti kirjastoinstituution kautta.
Vaikka elämme vuoden kylmintä ja miellyttävästi lumista vuodenaikaa rohkenen avata Kritiikin Uutisten kevätkauden vihertävällä vertauksella "kritiikki on kuin puutarhanhoitoa".
Ennen kuin tämä vuosi kääntyy aivan lopuilleen otamme Kritiikin Uutisissa käsittelyyn pienten juttusarjojen muodossa muutaman ajankohtaisen teeman.
Toinen niistä on elokuvakritiikin nykytila, toinen immersiivisyys taiteessa, josta Amos Rexin avausnäyttely on yksi esimerkki.
