Kuultuani Milja Sarkolan julkaisevan samaan aikaan Pääomani-romaanin ja -näytelmän, virisi ajatus yhteisjutusta. Olisin sekä kirjallisuus- että teatterikriitikko. Olen kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä 1990-luvun alusta lähtien, teatterikritiikkiä en milloinkaan.

"Kirjan alkukuvat viettelevät lukijaa, loppukuvat pyrkivät tyydyttämään hänet, Tommi Melender sanoo Maailmojen loput -esseeteoksessa. Toinen kirjoittaja Sinikka Vuola vertaa kirjan aloittamista rakastumiseen: teoksen maailma on vielä avoin ja siihen on ...

Aina kulttuurikritiikki ei hyväile. Silloin taiteilijaa sattuu ikävästi, vaikka piti koskettaa kivasti tai ymmärtää viisaasti. Negatiivisessa kritiikissä kiinnitetään huomiota siihen, mitä taiteilija ei tarkoittanut, mutta mikä on silti kaikkien nähtävissä.