Samaan aikaan kun julkaistun esseistiikan määrä on hiljalleen kasvanut ja esseistien kirjo moninaistunut, klassinen taide-essee – tai laajemmin ajateltuna vakava taidekirjoittaminen – on ollut vähintään yhtä lujilla kuin ennenkin. Tietotasonsa näyttäviä, taustaltaan akateemisia kirjoittajia ei tule käsiini häiriöksi asti.
Fingerporin piirtäjä Pertti Jarla kyllästyi siihen, että pitää olla hauska 300 päivää vuodessa. Hän ryhtyi tosikoksi. (Kritiikin Uutiset 10 vuotta sitten, 1/2013)
SARVin myöntämä Kritiikin Kannukset -palkinto täyttää tänä vuonna 60 vuotta, ja uusi palkittava julkistetaan huhtikuussa. Ennen sitä Kritiikin Uutisissa tehdään sukellus palkinnon historiaan. Sami Toivonen sai Kritiikin Kannukset 17-vuotiaana vuonna 1989. Palkinto antoi hänen uralleen ja elämälleen suunnan.
Moomin Characters -konsernin hallituksen puheenjohtaja Sophia Jansson vaalii tätinsä perintöä. Se on monen muunkin menestyneen suomenruotsalaisen jälkeläisen osa.
Maria Laukka (1942–2017) teki elämäntyönsä lastenkulttuurin parissa. Hän työskenteli ensin Taideteollisessa oppilaitoksessa/korkeakoulussa tuntiopettajana ja myöhemmin lehtorina ja apulaisprofessorina vuosina 1977–1989. Tämän jälkeen hän oli perustamassa Voipaalan taide- ja lastenkulttuurikeskusta ja työskenteli sen toiminnanjohtajana neljätoista vuotta. Sitä ennen ja sen rinnalla syntyi jatkuvasti muuta.
