2000-luvun alussa sanottiin, että mennään nettiin. Nykyään netti tulee meihin. Meistä on tullut verkon siimoja ja solmuja. Niin totaalisesti internet vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme. Se on filosofi Timothy Mortonia lainaten hyperobjekti: verkostomainen, ei-paikallinen ja moniulotteinen.
Yksilöllisyyttä ja yksityisen suojaa korostavassa tietoyhteiskunnassa kerätään huipputeknologian avulla kansalaisilta kaikkein intiimeimmät tiedot kaupallisesti hyödynnettäväksi. Tämä tavoite on täysin vastakkainen perinteisen porvarillisen julkisuuden ja hegeliläisen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen kanssa. Samaan aikaan Suomessa kaupallinen media koettaa sivuuttaa Yleisradion osana hyvinvointivaltion kulttuuripolitiikkaa.
”Äänikirjat ovat kirjallisuuden uusi juttu.” Näin aloitti Johanna Osváth Helsingin kirjamessuilla Suomen arvostelijain liitto SARVin ja Kritiikin Uutisten keskustelutilaisuuden ”Mitä on äänikirjakritiikki?” Perjantaina 29.10.2021 järjestetyssä tilaisuudessa aiheesta olivat keskustelemassa vapaa toimittaja, dokumentaristi ja kriitikko Sampsa Oinaala sekä kriitikko ja Kritiikki näkyy! -hankkeen koordinaattori Maaria Ylikangas.
Uusista raamatunkäännöksistä ei pahemmin julkaista kritiikkejä. Kritiikkiä ne saavat silti osakseen. Tämä tuli taas todistettua lokakuussa, kun Suomen Pipliaseura julkaisi mobiiliympäristöön suunnatun Uuden testamentin suomennoksen, UT2020:n. Twitter ja muut internetin kansantuomioistuimet räjähtivät pilkkaamaan ja pöyristelemään, vaikka tietysti huutomyrskyyn mahtui innostuneitakin kommentteja.
Lukupiirivallankumous! Mitä se merkitsee ammattimaiselle kirjallisuuskritiikille? Viekö se jotain pois? Tuoko se jotain lisää? Kriitikko ja tiedeviestijä Heidi Heinonen pohtii kuviota SARVin Juhlavuosiesseessä.
Kritiikin Uutisten syksyn aloittaa Ville Hämäläinen kritiikillään Ellun Kanojen antologiasta Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle. Kun pohditaan lukemisen tulevaisuutta, silloin tuskin voi välttää hyväsome–pahasome -dialektiikkaa, ja juuri sitä Hämäläinenkin tekstissään käy läpi. Aiheen parissa painitaan muutenkin Kritiikin Uutisten alkusyksyn tarjonnassa.
Olen menneinä vuosina arvostellut runokirjojen ohella jonkin verran sellaista intermediaalista nykyrunoutta, joka kyseenalaistaa kirjan käyttöliittymänä tekstiin. Näissä kokeellisissa teoksissa mediumit kohtaavat ainakin osittain kirjaesineen ulkopuolella, vaikka osin säilyttävät myös suhteensa painettuun kirjaan. Kyse on runoudesta, jonka voi löytää internetistä, sovelluskaupasta, LP-levyltä tai taiteilijakirjojen joukosta. Usein nämä kokeelliset teokset haastavat kriitikon teknologisia valmiuksia, totuttuja lukutapoja ja hahmottelevat uudenlaisia tapoja kokea runoutta.
Ennen Kritiikin Uutisten kesäkauden alkua kiinnitämme vielä hetkeksi huomion teemaan, joka ei vanhene aivan lähiaikoina: kevään koronakriisi toi muassaan digiloikan, johon osin kytkeytyy myös tekoälyn yhä laajeneva vaikutus yhteiskunnassa. Myös taiteen tekemiseen ja taidekritiikkiin tällä kehityksellä on syvälle käyviä vaikutuksia.
Suomen arvostelijain liitto järjesti 8.4.2019 Lavaklubilla paneelikeskustelun otsikolla Tekoäly ja taidekritiikki. Paneeliin osallistui yhdysvaltalainen, tekoälystä kirjoittanut kriitikko Ben Davis, pelikriitikko Aleksandr Manzos, digitaalisten kuvien parissa työskentelevä taiteilija Tuomo Rainio sekä pop-musiikista kirjoittava toimittaja ja kriitikko Iida-Sofia Hirvonen. Keskustelua moderoi SARVin puheenjohtaja, kriitikko Maria Säkö.
