kirjallisuushistoria

Populaari teksti akateemisessa puntarissa

Tutkijat Kati Launis ja Jasmine Westerlund kirjoittivat tähän foorumiin arvion teoksestamme Kynällä raivattu reitti otsikolla ”Tiedon kudelmaa vai tutkimusta?” Otsikko oli mielestämme osuva – juuri tiedon kudelmaa olimme tästä laajalle lukijakunnalle tarkoitetusta teoksesta pyrkineet tekemään, emme akateemista tutkimusta.

Tiedon kudelmaa vai tutkimusta?

Mikä on tutkimustietoa ja mikä tutkimuksen pohjalta koottua tietoa? Pitäisikö tiedekirjoissa siirtyä viitekäytäntöihin? Mitkä ovat populaarin kirjoittamisen ehdot ja kontekstit? Syksyllä 2023 joukko kirjallisuuden- ja historiantutkijoita hieraisi silmiään lukiessaan mainostekstejä Anne Helttusen ja Annamari Sauren teoksesta Kynällä raivattu reitti. Suomalaisia kirjailijanaisia.

Hyvä romaani on hauska, hyödyllinen ja eteenpäin katsova – Yrjö Varpiolta Alex Matson elämäkerta

Alex Matsonin näkemys kirjallisuudesta ja taiteesta luontevasti jokapäiväiseen elämään liittyvänä asiana on melko lailla vastakkainen sitkeästi elävälle sivistyspelkoiselle käsitykselle, että taide on harvoille kuuluvaa luksusta, jonka pariin tavallisella rahvaalla ei ole varaa eikä riittäviä henkisiä varustuksiakaan. Haastattelussa Matsonista elämäkerran kirjoittanut Yrjö Varpio.

Vain yhden kerran

Moderni suomalainen runous kirjoitettiin ruotsiksi, mutta unohdettiin. Sitä seurannut tulenkantajien modernismi vaikuttaa lähinnä lapsekkaalta. Kului vuosikymmeniä ennen kuin suomalaista kirjallisuutta pystyi kutsumaan taas eurooppalaiseksi.

Kirjallisuuden suuresta narrista tuli sananvapauden marttyyri

Marko A. Hautalan massiivinen tietokirja Algoth – Kapinallinen kynämies valottaa kiintoisalla tavalla mystisen kirjailijan Algoth Untolan (1868–1918) värikästä elämäntaivalta ja suurta kirjailijantyötä. Teoksen julkaisua voi pitää melkoisena kulttuuritekona, koska Untolasta, niin suuri kirjailija kuin hän onkin, ei ole aikaisemmin julkaistu kunnon elämäkertateosta.

Ulkopuolella kaiken arvostelun: neljä sivuutettua suomalaista proosateosta

Kirja-ala tuottaa vuosittain markkinoille runsain mitoin ”ohittamatonta” kirjallisuutta. Google kertoo muun muassa Beth O’Learyn Kimppakämpän ja Walter Tevisin Mustan kuningattaren olevan ”ohittamattomia lukuelämyksiä”. Silti julkaistuista teoksista suurin osa ”menee ohi”; livahtaa mainittavia jälkiä jättämättä piiloon kirjallisen kulttuurin tutkalta.

Ymmärsikö runoilija itsensä väärin? – J.L. Runeberg ja kaikkitietävä kriitikko

Yksi suomalaisen kirjallisuuskritiikin historian kiinnostavista polemiikeista käytiin 175 vuotta sitten, kun J. V. Snellman hyökkäsi J. L. Runebergin Kuningas Fjalar -runoeepoksen kimppuun. Hegeliläinen dialektiikka ohjasi taidearvottamisen etiikkaa niin vahvasti, että Runeberg syytti lopulta Snellmania ”Hegelin harhaanjohtamaksi” – johon puolestaan Snellman vastasi, että vaikkei hänen tulkintaansa löytyisi Runebergin mielestä perusteita, on ”tulkinta yhä pätevä ja antaa runolle sen kauneimman selityksen”.
bursa escort