”Kritiikki on haamu. Kritiikki on äpärä.” Näin ruotsalainen Magnus William-Olsson täräyttää alkuun toimittamansa esseekokoelman Kritiken i den nya offentligheten (”Kritiikki uudessa julkisuudessa”). Kritiikki, tämä taiteen, tieteen, intuition ja muiden hedelmöittäjän sekasikiö on läsnä kaikkialla, kaikilla tasoilla.
Elämme uutta luovaa aikaa -kirjan keskiössä ovat Paavolaisen aiemmin vähemmälle huomiolle jääneet esseet, kulttuurikritiikit ja arvostelut. Muhkea teos on erityisesti osa suomalaisen kritiikin historiaa.
Burleski on lähes 200 vuotta vanha viihteen muoto ja taiteenlaji. 2000-luvulla burleskia on ollut Euroopassa ja Yhdysvalloissa miltei yhtä paljon kuin lajin kulta-aikana 1900-luvun alkupuoliskolla. Tästä huolimatta burleski on jäänyt paitsioon taidejournalismin saralla. Millaista burleskikritiikki voisi olla?
Vuonna 2015 perustettu Intresseföreningen för finlandssvenska frilanskritiker (IFFF) ja Svenska kulturfonden toteuttavat taidekriitikoiden vapaan kentän toimijoita tukevan kolmivuotisen rahoitushankkeen: Kirjoituspalkkiot tuplaantuvat!
SARVin kunniajäseneksi nimitetyn Eeva Kauppisen mielestä on surullista, että nykyään ei arvosteta toimittajien ja kriitikoiden erityisosaamista, vaan lähes kuka tahansa voi kirjoittaa mistä tahansa ja esittäytyä kriitikoksi. Siskotuulikki Toijonen haastattelee.
Ohjaaja, käsikirjoittaja Pauliina Feodoroff (s. 1977) on palkittu monialainen taiteentekijä, jonka työtä eivät turhat ajattelun kategoriat ole rajoittaneet. Feodoroff myöntää nuorille suunnatun kritiikkiaiheisen Mikä kritiikki! -kilpailun Otso Kantokorpi -stipendin rohkealle ja omaperäiselle kirjoittajalle. Palkinto jaetaan 27.4.2019.
Kritiikin Kannuksilla palkittu Ilja Lehtinen liukuu näytelmäkirjailijan, dramaturgin, esseistin ja spoken word -artistin roolien välillä. Elinvoima-esityksen jälkeen Lehtinen tuntee, että ekokatastrofin on jollain tavoin sisällyttävä hänen kaikkeen taiteelliseen toimintaansa.
Miten kritiikki pysyy perässä taiteenlajien monimuotoistumisessa? Onko sillä eväitä tarttua uudenlaisiin kulttuurimuotoihin, kuten burleskiin tai digitaalisiin peleihin? SARVin 1.12.2018 järjestämässä koulutuspäivässä vastattiin tähän haasteeseen, kun neljän suurta yleisösuosiota nauttivan mutta kritiikin näkökulmasta marginaalisen lajin, burleskin, stand-up-komiikan, lavarunouden ja digitaalisten pelien, asiantuntijat valottivat alaansa.
Internetin tulosta asti kritiikillä on ollut vaikea suhde sähköiseen mediaan. Kritiikin on pelätty kuihtuvan verkkomedioissa taloudellisista tai sosiaalisista syistä. Ajatellaan, että ihmiset eivät joko maksa kritiikistä tai he tekevät sitä itse – ja lopulta kritiikki katoaa...
