Olen mitä syön? ”KOSKA MINÄ HALUAN”: mainos tiivistää ajan eetoksen – hedonismi, kulutuskulttuurin ja valinnan ”vapaus”? Mitä mä kokkaan? Kokkaanko mä? Mitä se mulle kuuluu mitä mä syön?
Kulttuurialoilla on viime kuukausina keskitytty – ihan syystäkin – hallituksen kulttuurileikkausten synnyttämiin uhkakuviin. Hallitsemattomana ylikansallinen tekoäly- ja algoritmitalous johtavat suomalaiset kulttuurialojen ammattilaiset potentiaalisesti vielä paljon suurempaan ja varmempaan turmioon kuin mihin valtiovarainministeriön virkamiehistökoneisto ikinä kykenisi.
Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee kaksi alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua artikkelia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä arvostelut oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee tänään ja huomenna alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua materiaalia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä tekstit oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty.
Setelit leijailivat taivaasta karnevaalikansan ylle. Ilmaisesta rahasta hullaantuneet ihmiset kahmivat kymmenpuntaisia ja jotkut säntäsivät samoin tein ostoksille. Seteleitä ei kuitenkaan ollut laskenut liikkeelle ”The Bank of England” vaan ”Banksy of England”.
Kriitikko ja taiteen tutkija Marja-Terttu Kivirinta menehtyi 14.11.2014 pitkälliseen sairauteen. Merkittävä suomalainen taidevaikuttaja jätti jälkeensä korvaamattoman tyhjän tilan, mutta myös valtavan koti- ja ulkomaista taidetta käsittelevän tuotannon.
Köyhälistökirjailija on itselleni epiteettinä vahva, kunniakas, suurta arvostusta enemmän kuin kulmakarvoja kohottava määritelmä. Voihan se toki toisista haiskahtaa myös koinsyömältä jäänteeltä, repaleiselta ja homeiselta kirjalliselta viitalta. Vaan jäivätkö köyhyys ja kurjuus 1800-luvulle? Ovatko köyhälistökirjailijat tulleet tarpeettomiksi?
Berliner Ensemble esitti tänä vuonna versiota Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarjasta. Valinta kuulosti suomalaisittain erikoiselta. Juuri kun Knausgård-buumi on laantunut ja kaikki haluavat jotain muuta, niin silloinko on paras hetki tehdä se näyttämölle? Suomalaisen logiikan mukaan ei. Mutta saksalaisen logiikan mukaan itse asiassa paras hetki on nyt.
Ooppera tunnetaan siitä, että yhteiskunnan eliitti ammattikunnasta riippumatta rakastaa tuota mahtipontista näyttämötaiteen muotoa. Tavalliset tallaajat taas suhtautuvat oopperaan hyvin nihkeästi, koska kerta toisensa jälkeen mielipidemittauksissa ooppera julistetaan vihatuimmaksi taiteenlajiksi.
Taidetta ja kulttuuria aletaan kovaa vauhtia lähestyä yhteiskunnassa samanlaisella kuluttajalogiikalla kuin kaikkia muitakin kulutushyödykkeitä. Jos kulttuurikokemus ei vastaa täysin katsojan tai kriitikon ennakko-odotuksia, taiteilija on lähtökohtaisesti väärässä ja asiakas oikeassa.
