"Ja kun sitten seisoimme mahtavan raatihuonerakennuksen sivuparvekkeella Hitlerin ilmaantuessa pääaltaanille, kun katselimme torille ja näimme kymmenettuhannet koholle nousseet kädet, kuulimme tiukkaan sulloutuneen ihmismassan toistumistaan toistuvat riemuhuudot, joista ei tuntunut loppua ...

Kotikaupunkini Turku muuntui performanssin näyttämöksi liki viikon ajaksi, kun kansainvälistä New Performance Turku biennaalia vietettiin syyskuun alussa 2025. Osallistuin festivaalin aikana yli 20 eri tilaisuuteen, esitykseen, keskusteluun, elokuvanäytökseen, workshopiin, installaatioon, ...

Jokaisella on Turkkansa, ainakin noin ennen vuotta 1980 syntyneillä siksi, että he ovat voineet itse nähdä Jouko Turkan teatteri- tai televisiotöitä ja aikalaisina lukea lehtiarvosteluja, kohujuttuja, haastatteluja.

ÄÄNI TUNTUU KUMPUAVAN ESIIN jään alta tai välittyvän kaukaisista galakseista. Trumpetti ja saksofoni ujeltavat, kähisevät ja narisevat kuin valaat. Kaikki äänet syntyvät akustisesti, laajennetut soittotavat sulautuvat alkuvoimaiseksi äänipilveksi.

OLEN TOIMINUT PITKÄÄN ammattimaisena taidekriitikkona. Olen tietoinen vallastani – mutta myös sen yleisölle näkymättömistä reunaehdoista. Joudun säännöllisesti keskusteluun vallastani.

TAITEESTA ON TULLUT KULUTUSTAVARA – ja se tärkein, jota kulutat, on taiteilijan nimi. Näin polemisoi brittitutkija Matthew Bown kansainvälisen taidekriitikkojen liiton AICAn 48. kongressin avausluennossa Lontoon Courtauld-instituutissa.

Kritiikki on nyt niin suosittu puheenaihe, että vähemmästäkin alkaisi ujostuttaa. Samalla kun kaupalliset uutismediat etsivät tapoja pysyä kannattavina ja kulttuurilehtien tukia leikataan tuntuvasti, kritiikiltä toivotaan uudistumista.

Tarkastelen tässä esseessä klassisen musiikin mediakritiikin nykytilaa ja tulevaisuutta globaalisti, keskittyen digitalisaation vaikutuksiin, nykykriitikoiden sivistystasoon sekä vertailuun musiikkikritiikin alkuun 1800-luvulla. Käsittelen myös Aasian maiden kritiikkiperinnettä ja nykytilaa, joka on jäänyt ...

”Valotaiteen kritiikkiä ei ole” on usein kuulemani lause. Se saattaa pitää paikkansa. Millaista tämän kritiikin pitäisi olla ja mitä sen kirjoittajan tulisi tietää? Ja miksi valotaiteesta edes pitäisi kirjoittaa kritiikkejä?

Varoitan heti aluksi, että tästä tekstistä puuttuu perehtynyt ja tarkka ote. Kompensoin sitä paatoksella ja epätoivolla. Kuvataidekriitikon työssäni olen varonut, valmistellut ja varmistellut vaikka kuinka paljon kirjoittaessani tekstejä, joilla ei ...

Miten jälkistrukturalistisista ja tarkemmin sanottuna dekonstruktiivisista ajatuksista lähtöisin olevat ideat kohtaavat taiteen teoriat modernismin jälkeen? Tähän vastaavat osaltaan jälkistrukturalismi ja nykyiset posthumanistiset käsitykset.

Nykytaiteen ilmiöitä ja merkitystä ajateltaessa erottuu edelleen kaksi teoreettista mallia. Kuten pyrin tuomaan esiin, ne näkyvät sekä käytännössä eli taiteen teossa että teoreettisesti, kun pohditaan taiteen ontologiaa eli olemassaolon perusteita.