"Jos taidekeskustelu mediassa kuolee, taiteen ja yhteiskunnan suhde särkyy." Tanssitaiteilija Valtteri Raekallio Siskotuulikki Toijosen haastateltavana.
”Ihminen voi vallan hyvin elää tietämättä totuutta, mutta jos häneltä viedään myytti, elämä kadottaa kaiken merkityksensä”, provosoi Valdur Mikita Lingvistinen metsä -teoksessaan. Kaltaistani totuuteen obsessoitunutta sielua väite pöyristyttää. Siksi haluan ajatella, että myyttien totuudet ovat laadultaan toisenlaisia.
Kirjailija Maria Matinmikko vastasi haasteeseen kirjoittaa tapahtuman poetiikasta. Kirjoittamisen aktissa kielellinen ja fyysinen todellisuus sulautuvat toisiinsa. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 1/2014.)
Neuvostoliitto-projektissa kerättiin suomalaisissa palvelutaloissa ikäihmisten muistoja ja mielikuvia Neuvostoliitosta. Kollektiivisesta muistimaisemasta synnytettiin kaksi esitystä ja kirja. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 1/2014.)
Perjantai-iltaisin Suomen kansa kokoontuu television ääreen itkemään yhdessä. Vain elämää -ohjelmassa suositut artistit viettävät aikaa yhdessä, esittävät toistensa kappaleita ja pyyhkivät silmännurkkiaan. Miljoona suomalaista katsoo ohjelmaa. Minkä ihmeen takia kansa fiilistelee artistien elämän tavallisia tapauksia ja heikkoja cover-esityksiä? (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 4/2013.)
Yhtäkkiä kriitikkokissa hyppäsi pöydälle ja innostui aivan hirveästi juttelemaan, polemisoimaan ja kommentoimaan kritiikin ja kulttuurin nykytilannetta. (Tämä artikkeli on ilmestynyt alkujaan Kritiikin Uutiset – Kritikernytt -lehden numerossa 4/2013.)
”Paksun ja muodottoman” naisen istumalihakset ovat ”tavallisesti erikoisen voimakkaasti kehittyneet”, joten hänen yllään pitkät housut ovat ”hirveät”, koska ne korostavat tuota ”surullista tosiseikkaa”. Vuonna 1951 Hyvinpukeutuva nainen -teos (”koonnut” Irma Andersin) pyrki neuvomaan ”eleganssia tavoittelevia”.
Suomessa toimi vuonna 2021 muissa kuin maatalousammateissa 198 000 yksinyrittäjää. He työskentelevät useilla eri aloilla ja vaihtelevissa olosuhteissa, mutta monessa perusasiassa kaivattu apu ja neuvot ovat kaikille yhteisiä.
Edellisessä kolumnissani väitin, että ”monia ikäryhmäni suomalaisia mieskirjoittajia tuntuu vaivaavan miesmasennus, jonka estetiikka perustuu valjuun, haavoittuneeseen, melankoliseen voimattomuudentunteeseen”. Mielessäni pyöri, ei erityisen jäsennellysti, muun muassa sellaiset äskettäin lukemani teokset kuten Antti Hurskaisen Kuihtuminen, Harry Salmenniemen Varjotajunta ja Pontus Purokurun Haavamaa.
Mitäpä jos teatteritieteilijä yhdistäisi teoreettista osaamistaan henkilökohtaiseen, kokeilevaan ja tekstilajeilla ilakoivaan kirjoittamiseen? Näin toimitaan T-efektissä. Vuodesta 2019 teatteria käsitteleviä tekstejä verkkosivuilleen kirjoittanut ryhmä julkaisi marraskuussa ensimmäisen kirjansa Me teatterissa, teatteri meissä.