Jukka Kajava tuli minulle tutuksi jo 60-luvulla, kun olin vielä pieni pojankoltiainen. Työväenluokkaan kuuluva isäni aamun Hesaria lukiessaan ensin huudahti ”hyvä Kari” ja jonkin ajan päästä ”saatanan Kajava”. Toisin kuin ...

Kalsealla Joensuun rautatieasemalla minua on vastassa satuolennon kaltainen pitkälettinen miekkonen. Kohteliaasti hän ottaa kapsäkkini ja asettelee sen parhaat päivänsä nähneen polkupyörän perässä kulkevaan punaiseen kuljetuslaatikkoon. Hän ei läiskyttele auton ovia, ...