Miten jälkistrukturalistisista ja tarkemmin sanottuna dekonstruktiivisista ajatuksista lähtöisin olevat ideat kohtaavat taiteen teoriat modernismin jälkeen? Tähän vastaavat osaltaan jälkistrukturalismi ja nykyiset posthumanistiset käsitykset.

Nykytaiteen ilmiöitä ja merkitystä ajateltaessa erottuu edelleen kaksi teoreettista mallia. Kuten pyrin tuomaan esiin, ne näkyvät sekä käytännössä eli taiteen teossa että teoreettisesti, kun pohditaan taiteen ontologiaa eli olemassaolon perusteita.

Sekä taiteessa, filosofiassa että muissakin yhteyksissä representaation käsite viittaa merkitysten luomiseen ja levittämiseen. Representaatiosta käytetään useimmiten suomeksi sanaa ”esittäminen”, joka sisältää aina käsityksen jonkin asian tuottamisesta uudelleen.

Musik är komposition eller improvisation, musik är beroende av ett framförande, musiken relaterar alltid till Historien med stort h, och historien med litet h, varmed jag avser det som kallas ...

Mieke Bal esittelee kirjassa Travelling Concepts kuvitteellisen kohtauksen: Filosofi, psykoanalyytikko, kertomusten tutkija, arkkitehti ja taidehistorioitsija keskustelevat ”subjektista”. Keskustelun tuoksinassa kaikki puhuvat kuitenkin eri asioista. Filosofi luennoi individualismin noususta, psykoanalyytikko alitajunnasta, ...

Tuore suomennosvalikoima palauttaa mieleen englantilaisen 1800-luvun taide- ja yhteiskuntakriitikon John Ruskinin. Erityisesti hänen kirjoituksensa gotiikan arkkitehtuurista sykähdyttää edelleen.

”Se, mitä näyttämöllä kannetaan ja kannatellaan, on aina jonkinlainen ruumis”. Tarkemmin ottaen kyse on esiintyvästä ruumiista. Toisaalta Kirkkopelto mietiskelee näyttämöllistä ruumista, onhan kontekstina teatteri. Kolmas ruumis on kielellinen. Kirkkopelto muotoilee: ...

Taiteesta kirjoittavan täytyy päättää, missä määrin ja minkälaiseen teoriakirjallisuuteen perehtyy. Esimerkiksi taiteilijoiden itse hyödyntämistä ajankohtaisista käsitepaketeista kannattaa olla kartalla, mutta myös estetiikka voi olla iloksi. Se liittyy suoraan erääseen taidekirjoittamisen ...

Reaktivaatio – spirituaalisen voiman palauttaminen teosesineelle – ei ole voodoossa mikään yleinen proseduuri, mutta sellaiseen on tullut tarve, kun voodooesineistöä palautetaan länsimaista niiden alkusijoille. Päätoimittajan ristiriitaisia ja potentiaalisesti hereettisiä mietteitä ...

Nyökyttelemme päätämme väitteille taiteen korvaamattomuudesta. Oletamme, että taiteen luomisteoissa totuutemme ja eettisyytemme ovat pelissä tavalla, joihin muut pyrkimyksemme totuuteen ja hyvään eivät niin vain kykene. Tämä saa poikkeuksellisen ihmisen uhraamaan ...

Runoilija Timo Salon tarkastelussa Alva Noën taiteen luonnetta pohtiva teos Omituisia työkaluja – taide ja ihmisluonto. ”Omituisia työkaluja tarttuu rohkeasti kysymykseen taiteen olemuksesta ja merkityksestä ihmislajille.”

”Tavoitellessaan moraalista päämäärää runoilija uhraa runollisen voimansa; eikä tällöin olisi hätiköityä lyödä vetoa, että teoksesta tulee surkea. Runous ei voi kuin menehtymisen tai heikkenemisen uhalla muuttua tieteeksi tai moraalifilosofiaksi... Todisteleva ...