Kritiikin Uutisten syyskirjeessä Satu Taskisen syvälle kirjallisuuden lukemiseen luotaavia esseitä, lehden kolumnistien Erkka Mykkäsen ja Anneli Kannon oivaltavia avauksia, sekä lehden muuta ajankohtaista artikkelitarjontaa.
• • •
Kun lukija kohtaa tekstin
Kirjailija, esseisti ja kriitikko Satu Taskisen subversiivisuutta kirjallisuudessa ja kertomuksissa tarkasteleva esseetrilogia Kritiikin Uutisissa päätyy tunnistettaviin, mutta harvoin näin syvällisesti eriteltyihin huomioihin siitä, mitä lukeminen on. ”Miten me luemme”, Taskinen kysyy ja korostaa, että tietynlainen lukeminen voi jopa jäykistää ajattelua.
Kirjallinen taideteos ja lukija eroavat toisistaan olemuksellisesti – tekstin ääni ei ole ihmisen ääni. Kun lukija luopuu pyytämästä tekstiltä sellaisia asioita kuin tasa-arvo, ymmärrys, omaan asemaan asettuminen, huomioon ottaminen ja reiluus voi lukeminen avata ovia uudenlaiseen tietoisuuteen. Omien lukutapojen tiedostaminen voi kasvattaa sallivuuden ilmapiiriä ja yhteisyyden löytymisen iloa. Sen myötä syntyy myös mahdollisuus läpivalaista ja hallita niitä tarinoita, jotka lukijaminä itse erilaisista aineksista synnyttää ja kokoaa.
Kritiikin Uutisissa ilmestyneen sarjan aiemmat osat ovat ”Peter Handken Nobel ja kirjallisuuden tottelemattomuus” ja ”Mitä tarinassa tapahtuu kun kriisi vaihtuu traumaan?”
Satu Taskinen oli Kritiikin Uutisten päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskosken haastateltavana viime vuoden virtuaalisilla Helsingin kirjamessuilla. Keskustelun aiheina olivat vuoden 2019 kirjallisuuden nobelisti Peter Handke ja tottelemattomuus kirjallisuudessa, Joharin ikkuna -rakenne Taskisen omassa romaanitrilogiassa Täydellinen paisti (2011), Katedraali (2014) ja Lapset (2017), sekä kysymys siitä, mitkä ovat kriisi- ja traumakertomuksen keskeiset erot? Keskustelun voi katsoa tästä linkistä.
• • •
ANTI-festivaali muodonmuutosten, kerroksellisuuden ja olemisen äärellä
20-vuotista taivaltaan juhliva ANTI – Contemporary Art Festival tarjosi kihelmöivää, kansainvälistä ja kotimaista esitystaidetta residenssikriitikolle kolmen päivän ajan.
Viimeiset neljä vuotta SARV on lähettänyt Kuopiossa järjestettäville festivaaleille oman residenssikriitikon, joka on raportoinut festivaaleilta Kritiikin Uutisiin. Tänä vuonna residenssikriitikoksi valittiin turkulainen vapaa toimittaja, kirjoittaja ja kriitikko Heidi Horila, jonka lyhyt haastattelu on luettavissa täältä.
”En voi olla vaikuttumatta ihmisten ja asioiden kohtaamisesta yhteisen äärellä: miten hyvältä tuntuu olla osana vilpittömän taidemyönteistä yhteistä kokoontumista, jossa voi hetkeksi unohtaa kaiken pandemian aiheuttaman epätoivon tyhjiön, jonka pidempiä vaikutuksia emme osaa edes vielä aavistaa”, kirjoittaa Horila festivaaliraportissaan.
• • •
Kritiikin Uutisten kolumnistit Erkka Mykkänen ja Anneli Kanto kirjoittavat kulttuurityöläisen näkökulmasta
Kirjailija-käsikirjoittaja Anneli Kanto ja kirjailija sekä kirjoittamisen opettaja Erkka Mykkänen aloittivat Kritiikin Uutisten kolumnisteina syyskauden alussa. Kritiikin Uutiset haastatteli Kantoa ja Mykkästä heidän pestinsä alkaessa: Uudet kulttuurikolumnistit aloittavat Kritiikin Uutisissa.
Uusimmassa kolumnissaan ”Lopeta valittaminen, aloita kirjoittaminen” Erkka Mykkänen ehdottaa keinoja, joilla rohkaista itseänsä kirjoittamaan, kuinka päästä yli valkoisen paperin kammosta: ota käyttöön tiukka muistikirjametodi, tai tartu toiseen, salaisen kirjoittelun temppuun. Ehkä yllätyt! Mykkäsen edellinen kolumni käsitteli kirjoittajan ammatti-identiteettiä: Kuka olen, jos en kirjailija?
Anneli Kannon kolumni on vuorossa lehdessä seuraavana, ja se ilmestyy lokakuun lopussa. Hänen ensimmäinen kolumninsa Hyödyllinen taide avasi kulttuurin arvostuksen kysymyksiä yhteiskunnassamme.
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
INTERNETISSÄ KUKA TAHANSA voi olla arvostelija – mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Göteborgin yliopistossa mediatutkimuslaitos Nordicomin johtajana toimiva journalistiikan dosentti Maarit Jaakkola kirjoittaa tutkimusesseessään ”Tavikset taiteen tuntijoina ja kulttuurin kommentoijina” erilaisista Internetin käyttäjäarvostelijatyypeistä, amatöörikritiikin kirjosta. Jaakkolan mukaan amatöörin käsite on tullut yhä hankalammaksi hahmottaa eikä amatöörejä voi niputtaa yhteen ja samaan kategoriaan. Jaakkolan tutkimus Reviewing Culture Online: Post-Institutional Cultural Critique across Platforms ilmestyy marraskuussa 2021.
PIRKKO HEIKKINEN (1942–2020) oli laajalti arvostettu opettaja, mentori ja kriitikko. Kuvataiteilija ja teatteriohjaaja Saku Santeri Heinonen luonnehtii ”Pikeä” koskettavassa muistokirjoituksessaan Analyyttinen hullaantuja – Pirkko Heikkinen 1942–2020 muun muassa seuraavasti: ”Älykkyys ja taideviisaus saivat Pirkon hehkumaan ja se usein analyyttinen ilmeettömyys vaihtui sydämellisesti helähtelevään innokkuuteen, joka purkautui kasvoilta riemuna ja suoranaisena onnellisuutena, kun vastassa oli substanssia, osaamista ja syvään luotaavaa humaania taituruutta.”
KIRJALLISUUSKRITIIKKIÄ on syksyn aikana ilmestynyt Kritiikin Uutisissa erityyppistä, uudesta ja vanhasta tuotannosta. Jaakko Yli-Juonikas nostaa esseekritiikissään historian havinasta esiin neljä suomalaista kirjailijaa, joiden teoksilta puuttui aikanaan tyystin kritiikin vastaanotto. Kuvataiteilijana paremmin tunnettu raumalainen Kosti Koskinen oli myös ”edellä aikaansa” oleva kauhukirjailija – mutta hänen kauhunovellikokoelmaansa ei aikoinaan kritiikissä noteerattu. Merja Salon eläinfaabelikokoelma sisältää koskettavia ja järisyttäviä pienkertomuksia, jotka allegorioina voi huomata päteviksi yhteisöelämässä nykyäänkin. Hänenkään teoksensa ei saanut reseptiota julkisuudessa. Salon viimeinen kustantamoille tarjoama käsikirjoitus sivuutettiin ikäsyrjintäsyistä. Yli-Juonikas muistaa unohdettuja tekijöitä arvostavasti: Ulkopuolella kaiken arvostelun: neljä sivuutettua suomalaista proosateosta.
KIRJAILIJA JA JOURNALISTI Algoth Untola teloitettiin mereen sisällissodan loppuvaiheessa. Tutkija Marko A. Hautalan jättielämänkerran Untolasta, joka tunnetaan myös muun muassa nimillä Irmari Rantamala ja Maiju Lassila, arvosteli Kritiikin Uutisiin Jari Olavi Hiltunen: Kirjallisuuden suuresta narrista tuli sananvapauden marttyyri. John Ruskin puolestaan on tullut varmasti vastaan kaikille, jotka ovat opiskelleet 1900-luvun jälkipuoliskolla taidefilosofiaa tai estetiikkaa Suomessa. Ruskinin nyt suomennetusta Työ, talous ja sielu -esseekokoelmasta kirjoittaa Veli-Matti Huhta arvostelussaan John Ruskinin levottomuus: ”Siinä tuntuvat kivi ja rauta, se on hakattu syvään johonkin kirjallisten makusuuntausten pintalaastin alle.”
Kritiikin Uutiset toivottaa näillä eväin syventäviä lukuhetkiä ja voimia loppusyksyn pimeyteen!
