Poikkeuksellisesti Kritiikin Uutiset julkaisee tänään ja huomenna alkujaan toiseen kulttuurilehteen kirjoitettua materiaalia. Kyse on vuonna 1945 perustetun Teatteri-lehden lakkauttamisesta: nämä tekstit oli tarkoitettu julkaistavaksi Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden joulunumerossa 6/24, joka ei kuitenkaan enää ilmesty. Lehden julkaisu loppuu.
Tiedotteessaan lehden julkaisija Kustannusosakeyhtiö Teatteri kertoo:
”Osakeyhtiön hallitus päätti 9.12.2024 kokouksessaan yhtiön hakeutumisesta konkurssimenettelyyn. (…) Taloudelliseen tilanteeseen ovat vaikuttaneet printtimedian kysynnän yleinen heikkeneminen sekä tilaajamäärien lasku. Lisäksi ilmoitustuottoihin vaikuttivat koronavuosien aikaansaama digitaalinen siirtymä ja kulttuurialan heikentyneet talousnäkymät.”
Kritiikin Uutisissa nyt julkaistavat taidekritiikit, ja kaikki se muu suomalaista kulttuuria ylläpitävä työ, jota ei nykyisessä ilmastossa ole nähty merkittäviksi valtiollisesta näkökulmasta, on niitä yksittäisiä ja samalla moninaisia asioita, jotka Suomessa pitävät ajattelua valppaana ja samalla yhteiskuntaa yhteisenä. Meillä ei ole enää mitään puolustettava Suomessa, jos meillä ei ole suomalaista kulttuuria.
Martti-Tapio Kuuskoski
Päätoimittaja
• • •
Suomen Kansallisteatteri: Jäniksen vuosi. Sovitus Arto Paasilinnan romaanin pohjalta Kristian Smeds. Ohjaus Kristian Smeds. Lavastussuunnittelu Kati Lukka. Pukusuunnittelu Auli Turtiainen. Valo- ja videosuunnittelu Ville Seppänen. Äänisuunnittelu Hanna Rajakangas. Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen. Rooleissa Tommi Korpela, Heikki Pitkänen, Sari Puumalainen, Marja Salo ja Juha Varis. Ensi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 16.10.2024.
Kansallisteatterissa ei tänä näytäntövuonna esitetä yhtään ainutta klassikkonäytelmää. Vanhin näyttämölle suoraan ajateltu teos, Angels in America, on sekin vain reilun 30 vuoden takaa. Päivänpolttaviin kysymyksiin ei ole siis lähdetty hakemaan vastauksia draaman ajattomuudesta – harmi.
Syksyn suuren näyttämön tuotanto on uskottu Kristian Smedsille, joka on tuottanut romaanisovituksen Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta (1975), jonka kanssa on työskennellyt aiemmin Tallinnan Von Krahl -teatterissa vuonna 2005. Smedsin aiemmista Kansallisteatterin suuren näyttämön tuotannoista nyt ollaan ehkä lähimpänä Tuntematonta sotilasta: tässäkin kyseessä on tunnettu romaani, jossa katsojat on sijoitettu suuren näyttämön varsinaiseen katsomoon eikä esitys ala esimerkiksi keskellä yötä. Videokuvaakin käytetään, myös näyttämön ulkopuolelta.
Nyt ollaan ehkä lähimpänä Tuntematonta sotilasta.
Tiivistetysti Jäniksen vuosi on elämässään loppuun kuluneen tavallisen suomalaisen miehen odysseia, ja tämän Vatasen Tommi Korpela välittää juuri niin hyvin kuin vain hän osaa. Hänen tielleen osuva jänis on Marja Salolta melkoinen työ yhdistäessään alkupuolen komediennen ja loppupuolen tragediennen. Sivuhahmoja työstävistä näyttelijöistä nostan esiin erityisesti Sari Puumalaisen, jonka tyypit, mukaan luettuna rouva Vatanen, ovat hyvin tehtyjä.
Ensimmäisen puoliajan vallitseva tyylilaji on karnevaali ja kohellus, joka sinkoilee viittauksia moneen suuntaan, kaurismäestä reinikaiseen. Välillä pilkahtaa melodraama – ja toisella puoliajalla sille annetaan pikkusormi. Huomaan lukevani ensimmäistä puoliaikaa samalla tavalla kuin iltapäivälehden verkkoversiota. Otsikoita ja kuvia satelee. Ärsyketulvassa minua tökitään ja vaaditaan reagoimaan. Mikään ei silti tunnu miltään. Tämän jälkeen toisen puoliajan traaginen viritys ei enää kosketa. Lopussa Vatanen luopuu aseestaan, mutta minua esitys ei riisunut aseista.
Ärsyketulvassa minua tökitään ja vaaditaan reagoimaan.
Oliko vastustukseni esitystä kohdatessa osoitus siitä, että Smeds oli todella tavoittanut jotain Paasilinnan syvimmistä pohjavirroista? Paasilinnan tyyli on omaperäisen hirtehistä groteskia, jossa velmun ja jollain tapaa lämpimän ulkokuoren alla puhutaan isoista ja vakavista asioista. Tämän tyylin dramatisoiminen ei ole helpoin rasti ollenkaan – saati sitten teatterin tällaista esitystä myydä niin, että molemmat sävyt tulisivat esiin. Esitys kuulunee useammankin yrityksen pikkujouluohjelmaan. Toivon todella, että esityksen teemoista ainakin keskusteltaisiin työyhteisöissä esityksen jälkeen.
Kirjoittaja on helsinkiläinen teatterintutkija ja kriitikko.
