Kritiikin Uutisten kesäkirjeessä katsaus lehden alkuvuoden artikkelitarjontaan, sekä valitettavia uutisia kulttuurialan leikkauksista, jotka ovat iskeneet merkittävästi myös Kritiikin Uutisten rahoitukseen. Ei-kaupallinen lehtihän on ollut kaikkien kiinnostuneiden luettavissa vapaasti verkossa, eikä se kykene toimimaan ilman kulttuuritukea.
• • •
Moukarilla kulttuuritoimijoita päähän
Tämän vuoden helmikuussa moni merkittävä kulttuurijulkaisu sai Taiteen edistämiskeskukselta synkän tiedon kulttuurilehtitukensa lopettamisesta. Näiden joukossa oli muun muassa elokuvakritiikkiin ja -esseistiikkaan erikoistunut pitkän linjan julkaisu Film-O-Holic ja juuri 20-vuotisjuhliaan viettänyt Mustekala-verkkolehti (ks. lehden artikkeli ”Pienet kulttuurilehdet Taiken leikkurissa”, 19.2.2025). Tällaisten leikkausten myötä lehtien toiminta uhkaa loppua. Valtiontalouden kannalta mitättömät ”säästöt” tuhoavat suomalaisen taidekritiikin ja -journalismin elinvoimaa, ja tulevat lopulta kalliiksi, monin tavoin.
Muutaman kuukauden kuluttua myös Kritiikin Uutiset sai tuta valtion iskut, sillä valtaosa lehden rahoituksesta tulee opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisija SARVille myöntämästä yleisavustuksesta, jonka ministeriö päätti vuonna 2025 lopettaa tyystin. Tämä ajoi SARVin kassakriisiin, ja Kritiikin Uutisten tulevaisuuden näkymät täydelliseen sumuun. Rahoituksen näin katkettua vuodesta 1969 ilmestynyt Kritiikin Uutiset julkaisee seuraavat vajaat kolme kuukautta arkistojuttuja vuosien varrelta. Tähän olemme tulleet kulttuurialan leikkausten myötä, suomalaisen sivistyksen ja hyvinvoivan Suomen alasajossa vuonna 2025!
Vaikutusarvioimattomat, kulttuuritoimijoiden kannalta kohtalokkaat ja valtiontalouteen lopulta negatiivisesti vaikuttavat leikkaukset ovat aiheena myös kevään viimeisessä Kritiikin Uutisten kolumnissa, jossa Markus Nordenstreng kirjoittaa: ”Todellista vaikutusarviointia ei ministeriössä tai ainakaan ministerikabinetissa ole selkeästi tehty, kun edes vastuuministeri ei ole leikkausten välittömistä seurauksista perillä.”
• • •
SARVin juhlavuoden esseesarja Kritiikin Uutisissa jatkuu
Samaan aikaan kun leikkaukset iskevät SARVin ja Kritiikin Uutisten toimintaan moukarin lailla viettää 75 vuotta sitten perustettu SARV juhlavuottaan! Tämän myötä – kiitos WSOY:n kirjallisuussäätiön myöntämän erillisapurahan – Kritiikin Uutisissa julkaistaan vuoden 2025 aikana kymmenen juhlavuosiesseetä. Näistä kolme on ilmestynyt keväällä, Tytti Rantasen elokuvateatterikentän pieniä toimijoita tarkasteleva essee ”Luksus, relevanssi ja tapas-lautaset” ja Sakari Tervon kuvataidekentän pieniä näyttelytiloja (ja niiden puutetta) kartoittava essee ”Näyttelytilojen realiteetit taiteilijoiden hartioilla” sekä Otto Ekmanin katsaus suomenruotsalaisen esittävän taiteen kenttään 2024–2025: ”Flaskhalsar, flerspråkighet och fysiska utmaningar”. Syksyn aikana lehdessä ilmestyy vielä seitsemän uutta SARV-juhlaesseetä valikoiduista aiheista.
Ekmanin teatteriessee on ilmestynyt nyt myös suomenkielisenä käännöksenä. Mitä ruotsinsuomalaisessa näyttelijäkoulutuksessa tapahtuu? Millaisia ovat olleet viime aikojen kiinnostavimmat teokset? Miksi ruotsinsuomalaiset näyttelijät suuntaavat Suomesta helposti ulkomaille? Ekman kirjoittaa: ”Haasteista huolimatta suomenruotsalaisella ankkalammella on vieläkin kokoonsa nähden vaikuttava ja kiinnostava, ainutlaatuinen ja rohkea lavataidemiljöö, josta voivat olla ylpeitä eivät vain suomenruotsalaiset vaan kaikki suomalaiset.”
• • •
Aito esteettinen kokemus elämän merkityksellisyyden takeena
Esteettisessä kokemuksessa ihmisen sisäiseen maailmaan syntyy jotain uutta, hänelle itselleen ennenkuulumatonta. Filosofi Arthur Schopenhauer lausui esteettisen kokemuksen merkityksestä seuraavasti: ”Vain silloin maailma tajutaan puhtaasti objektiivisesti, kun ei enää tiedetä, että kuulutaan siihen, ja kaikki oliot näyttävät sitä kauniimmilta, mitä enemmän ollaan tietoisia yksistään niistä ja mitä vähemmän olemme tietoisia omasta minästämme”. Ajatus toistuu eri muodoissa estetiikan historiassa.
Kirjaesseessään Juha Drufva tarkastelee aihetta kahden uutuuskirjan, Kalle Puolakan ”Johdatus estetiikkaan ja taiteenfilosofiaan” -tietoteoksen (Gaudeamus 2024) ja Schopenhauer-kokoelman ”Tahdottoman tietämisen autuus – Estetiikka ja taiteenfilosofia” (Gaudeamus 2024) valossa.
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
KEKSITTY TARINA Enkeli-Elisasta sai hiljattain julkisuudessa seuraa rahan keräämiseen tähdänneestä #AnteeksiPekka-kertomuksesta. ”Kun kirjallisen huijauksen ruumis avataan, paljastuu sieltä empatiaa sykkivä ihmissydän”, kirjoittaa Enkeli-Elisan tapausta tutkinut Sylvikki Siltala esseessään ”Petollinen on ihmissydän”.
MITEN TAIDEKORKEAKOULUJEN opetuksessa puhutaan kritiikistä – vai puhutaanko mitenkään? Kasvavatko tulevat taiteilijat hahmottamaan kritiikkiä osana taidekenttää ja julkista keskustelua? Taidekorkeakoulujen opettajat ja opetuksesta vastaavat kertovat Henna Raatikaisen laajassa haastattelu-reportaasissa ”’Kritiikki-sanaa vieroksutaan’, ja muita kuulumisia taidekorkeakouluista”. Jatkojutussa ”Lapin yliopistossa taidekritiikkiä käsitellään laajasti” Raatikainen haastatteli Lapin yliopiston kuvataiteen professori Jaana Erkkilä-Hilliä.
ESSEERINTAMALLA ON kevään Kritiikin Uutisissa käsitelty aiheita aina lastenkirjallisuuteen kuuluvista twisteistä maailmankuulun kulttuurikriitikon henkilökuvaan. Rimma Erkko kirjoittaa kauhua lasten- ja nuortenkirjallisuudessa käsittelevässä ”Moralismi, kauhu ja hyödyttömät aikuiset” -esseessään: ”Lastenkirjallisuus on aina pyrkinyt opettamaan lapsille ja nuorille oikeita arvoja. Silti mikäli on uskominen aikuisten lapsuusmuistoja, parhaiten lasten ja nuorten mieleen jäävät kirjat, joita he eivät olisi saaneet lukea.”
Aki Petteri Lehtisen essee ”Kuolleiden runoilijoiden kriitikko” tarjoaa henkilökuvan ja analyysin poikkeuksellisen kiivasta polemiikkia herättäneestä Christopher Hitchensistä, joka kuitenkin aina ajoi aina demokratian ja oikeudenmukaisuuden asiaa. Lisäkommentti Hitchensin urasta tulee irlantilaistaustaiselta toimittajalta Oliver Farrylta.
PERINTEISEN REPORTAASIN vuosittaisilta Kuopion Anti-festivaaleilta teki tällä kertaa SARVin residenssikriitikkona Mia Hannula. Reportaasissaan ”Yhteyden luomisen taide” hän kirjoittaa: ”Poliittisesti epävakaana ja hajottavana aikana tarvitaan yhteen tulemisen tiloja ja yhteyden luomista mutta myös järjestäytymistä ja yhteisten asioiden puolustamista.”
LEHDEN KIRJA-ARVIOISSA kevätkaudella Pekka Wahlstedtin käsittelyssä Maaria Ylikankaan teos Kritiikistä (S&S 2025; ”Miksi kritiikkiä tehdään?”) sekä Eero Ojasen ja Timo Jantusen Neron tie. J. A. Hollon elämä (Avain 2024; ”Kriittisesti neron tiellä”). Jenny Kangasvuo puolestaan arvioi Liisa Näsin kirjoittamisen oppaan Lukko sulaa. Työnohjausta kirjoittajaidentiteettiään etsivälle (Warelia 2024; ” Nokkelia esseitä kirjoittamisen vaivoista ja taiasta”). Kangasvuon mukaan itseironinen ja henkilökohtainen teos toimisi paremmin, jos se olisi lähtökohtaisesti rakennettu esseekokoelmaksi, ei oppaaksi.
VAKIOKOLUMNISTIEMME AATOKSIIN ajastamme pääsee näistä linkeistä: ”Mitkä ovat kuuntelijana varjoni ja pääseekö eläin minussa esiin?” (Eeva Kauppinen, 1.2.2025); ”Perillä-esitys tuo monikulttuuriset taustat, muistot ja käsitykset kodista näyttämölle suomeksi, englanniksi ja arabiaksi” (Eeva Kauppinen, 30.3.2025); ”Kulttuurin iso liekki hiipuu puhallellessa vain omiin hiiliin” (Markus Nordenstreng, 5.3.2025).
Kritiikin Uutiset toivottaa lukijoilleen hyvää kesää!
