Kritiikin Uutisten talvikirjeessä kirjailija Anneli Kannon kokemuksia siitä, kuinka freelancekirjoittajia usein kohdellaan palkkioneuvotteluissa, kriitikko Herman Raivion haaste kirjoittaa vihollisiaan vasten ja teatteritieteen emeritaprofessori Pirkko Kosken henkilökuva, sekä lehden muuta ajankohtaista artikkelitarjontaa.
• • •
Mistä neuvotteluvoimaa free-kirjoittajille?
Kun freelancer sopii palkkio- ja muista työhön liittyvistä ehdoista toimeksiantajansa kanssa, hänellä ei useinkaan ole neuvotteluihin sitä tarvittavaa kättäpidempää. Tässä tilanteessa kirjailijat, freetoimittajat, kääntäjät, kuvittajat jne. ovat yksin, kun taas toisella puolen neuvottelupöytää on iso mediakonserni, levy-yhtiö tai kustantamo.
Tämän takia epätyypillisissä työsuhteissa tai yksinyrittäjinä toimivat tekijät tarvitsevat kollektiivisen sopimusoikeuden, joka tarjoaisi liittojen kautta neuvotteluihin leveämmät hartiat.
Nyt kun Suomessa ollaan uudistamassa tekijänoikeuslainsäädäntöä, tämä oikeus olisi mahdollista kirjata uuteen lakiin. Mutta miten on käynyt? Kun EU:n tekijänoikeusdirektiiviehdotuksessa DSM:ssa kollektiivinen neuvotteluoikeus on, Suomen lakiluonnoksessa asia ohitetaan.
Kritiikin Uutisten vakiokolumnisti Anneli Kanto vaatiikin, että valmisteilla oleva tekijänoikeuslaki on korjattava ja luovan alan tekijöille on annettava mahdollisuus neuvotella sopimukset kollektiivisesti. ”Vain se korjaa epäreilun tilanteen.”
Kanto luettelee ”Huono neuvottelija” -kolumnissaan myös sopimustaktiikoita, joita freetoimittajien, käsikirjoittajien, kirjailijoiden ja luovan alan yksintoimijoiden palkkioista sovittaessa usein harjoitetaan. Esimerkit osoittavat, että neuvottelutilanteet eivät ole vain epäreiluja vaan voivat olla myös nöyryyttäviä.
• • •
Vastustajia ja vihollisia – kurkistus kirjoittajan agonistiseen työkalupakkiin
Viholliset ovat kirjoittajalle välttämättömiä, väittää Herman Raivio laajassa esseessään: ”Ajattelen kirjoitusta konfliktin alueena. Kirjoittaminen lähtee erimielisyydestä. Aivan kuten kirjoittajan pitäisi tiedostaa kielelliset maneerinsa, hänen tulisi tunnistaa myös vastustajansa.”
Raivion kirjoitusnäkemystä voi kutsua agonistiseksi. Kreikankielinen sana agon tarkoitti taistelua tai kisailua, ja sanan johdannaisia ovat myös protagonisti, draaman päähenkilö, ja antagonisti, tämän vastustaja. Raivio ehdottaa, että kirjoittaessa myös vastustajalla tulee olla merkityksellinen rooli. ”Entä jos antagonisti olisikin pääosassa, keskeishahmo?” hän kysyy esseessään.
Ennen kaikkea kyse on dramaturgisesta elementistä – ryhdikäs ja elävä kirjoitus tarvitsee dynamiikkaa ja parhaimmillaan vastustajat ja viholliset tuovat sitä siihen. Kunhan vain eivät ole liian latteita.
Herman Raivion ”Vastustajan tärkeydestä” -esseen pohjalta käytiin myös jatkokeskustelu Yle Radio 1:n Kulttuuriykkösessä 7.2. ja se on nyt kuunneltavissa Areenassa: ”Kulttuuripiirien viholliset – olkiukkoja vai haastavia vastustajia?” Jakke Holvaksen juontamassa ohjelmassa vieraina ovat kirjailijat Antti Hurskainen ja Tommi Uschanov.
• • •
Teatteritieteen kohtalosta huolestunut Pirkko Koski: Teatteri on keskeinen suomalainen taideala ja teatterin asema Suomessa on poikkeuksellinen
Teatteritiede, kuten usea muukin taiteen tutkimuksen ala uhkaa käytännössä kadota Suomesta, mikäli yliopistopolitiikkaan ei saada pikaista muutosta. Helsingin yliopisto on tällä hetkellä maan ainoa yliopisto, jossa teatteritieteellä on pääaineen asema, ja nyt tammikuussa 2022 yliopistossa pohdittiin, että pitäisikö tämä asema – pienten säästöjen toivossa – lakkauttaa!
Uusin, varovaisen toiveikas tieto on, että suoraviivaisia lakkautussuunnitelmia ei kenties uskalleta runnoa Helsingin yliopistossa läpi. Taideaineet ovat tehneet tiivistä yhteistyötä näitä pyrkimyksiä vastaan, ja laatineet yhteistä suunnitelmaa, joilla tutkimusalojen tieteellinen asema voitaisiin turvata. Vaara ei kuitenkaan ole ohi: teatteritieteen maisteriohjelma jätettiin tammikuun kokouksessa tiedekunnan dekaanin ehdotuksesta pöydälle.
Helsingin yliopiston teatteritieteen professori emerita Pirkko Koskea on kiittäminen siitä, että pienilläkin resursseilla teatteritiede sai kansainvälistä arvostusta hänen kaudellaan 1990- ja 2000-luvuilla, kasvoi kokoaan suuremmaksi. Katri Tanskanen haastatteli Koskea Kritiikin Uutisiin.
• • •
Lisää Kritiikin Uutisia
VUODENVAIHTEESSA Kritiikin Uutisissa julkaistiin lehden arkistosta juttuja kymmenen vuoden takaa. Juttujen teemana olivat suomenruotsalainen kirjallisuushistoria, sekä ikiaikaisilta vaikuttavat kulttuurityöläisten kysymykset – ”Ei enää ilmaisia haastatteluita” julistaa mediakonsernien toimintaan suivaantunut kulttuurialan kolumnisti Matti Linnavuori; ”Millä taiteilija tulee toimeen?” kysyy Tommi Uschanov ja haastaa kulttuurityöläisten asennetta apurahataiteilijuuteen.
”Sulava jäälautta” -artikkelissa filosofian tohtori Jessica Parland-von Essen tarjoaa katsauksen suomenruotsalaisen lehdistön yli 100-vuotiseen historiaan. Kirjailija, professori Jukka Kemppinen kirjoittaa puolestaan esseessään ”Vain yhden kerran”: ”Moderni suomalainen runous kirjoitettiin ruotsiksi, mutta unohdettiin. Sitä seurannut tulenkantajien modernismi vaikuttaa lähinnä lapsekkaalta. Kului vuosikymmeniä ennen kuin suomalaista kirjallisuutta pystyi kutsumaan taas eurooppalaiseksi.”
HELSINGIN KIRJAMESSUILLA viime syksynä Kritiikin Uutiset oli järjestämässä kahta keskustelutilaisuutta, joista kummastakin ilmestyi lehdessä raportti. Läpi lyömässä oleva äänikirja muuttaa merkittävästi kirjallisuuden vastaanottotapoja. Äänikirjan olemuksesta ja siitä, mitä äänikirjakritiikki voi olla, keskustelivat Helsingin kirjamessuilla Johanna Osváthin kanssa toimittaja, kriitikko Sampsa Oinaala sekä kriitikko ja koordinaattori Maaria Ylikangas: ”Missä menevät äänikirjan rajat?”
Kritiikin Uutisten päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski haastatteli kirjamessuilla 30.10. kahta nukketeatterialan pitkän linjan ammattilaista, Katriina Andrianovia ja Laura Sillanpäätä. Runsaan tunnin mittaisessa keskustelussa etsittiin tapoja kehittää suomalaista nukketeatterikritiikkiä ja lanseerattiin jopa uusi termi: nukettamisen sijasta tulisikin ehkä puhua nuken tai esineen sielutuksesta. Lehdestä luettavissa oleva tiivistelmä ”Sivistystä ja sielutusta – suomalainen aikuisten nukketeatteri ja sen kritiikki” keskittyy nukketeatterikritiikkiin, mutta keskustelu on katsottavissa myös kokonaisuudessaan yhteistyökumppani Kultti ry:n tallenteena.
TIESITKÖ MIKÄ ero on esitystaiteella ja nykyesityksellä? Vapaa kirjoittaja ja kulttuurituottaja Heidi Backström tarkastelee esseessään ”Esittävien taiteiden siiloja sula(u)ttamassa” esittävien taiteiden lajikirjoa ja sitä kuinka tulevaisuudessa taiteenlajien välinen erottelu mahdollisesti liudentuu. Mukana asiaa pohtimassa Uuden sirkuksen keskus Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen.
TULOSSA: Suomen arvostelijain liiton puheenjohtajaksi valittiin kaksivuotiskaudelle 2022–2023 pitkän linjan kirjallisuuskriitikko Vesa Rantama. Kritiikin Uutisille Rantamaa haastatteli Siskotuulikki Toijonen ja haastattelu ilmestyy lauantaina 12.2.2022. Kevätkauden vakiokolumnisteina jatkavat Anneli Kanto ja Erkka Mykkänen. Mykkäsen viimeisin kolumnin käsitteli kollegakateutta: ”Urakateellisen aloituspaketti”.
Kritiikin Uutiset toivottaa näillä eväin syventäviä lukuhetkiä sekä talven valoa!
